Uljas uusi maailma?: Sosiotekniset mielikuvastot Euroopan unionin ja Kiinan teknologiapuheessa
Likolahti, Emilia (2020)
2020
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004233602
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004233602
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman kohteena on teknologiapuheen avulla tuotetut omakuvat. Tutkielmassa oletetaan, että keskustelu tulevaisuuden teknologioista ja toivottavista tulevaisuudenkuvista kommunikoi myös laajempia merkityksiä puhujan identiteetistä. Samalla teknologiapuheella ajetaan omia intressejä. Tutkielmassa analysoidaan ja lopuksi verrataan keskenään kahta tapausta: teknologiaan liittyviä EU-komissaarien puheita ja China Daily -sanomalehden pääkirjoituksia tammikuusta 2018 tammikuuhun 2020. Aineistosta tunnistetaan kehyksiä, joiden avulla Euroopan unioni ja Kiina jäsentävät teknologista muutosta sekä omaa paikkaansa siinä.
Teoreettisesti tutkielma yhdistää aineksia kansainvälisen politiikan ja STS-tutkimussuunnan sosiaalisista konstruktivismeista. Teoriapohja on luonteeltaan eklektinen, koska teknologia ilmiönä on niin laaja, että sen tarkastelu onnistuu paremmin eri tutkimusparadigmojen analyysityökaluja yhdistämällä. Laajemman kontekstin tutkielmalle muodostaa katsaus teknologiseen muutokseen ilmiönä, EU:n normatiiviseen valtaan ja Kiinan rauhanomaisuuden diskurssiin.
Tutkielman menetelmänä toimii kehysanalyysi. Sen avulla Kiinan nähdään käyttävän teknologiapuheessaan neljää kehystä: ”Kiina globaalien normien puolustajana”, ”Kiina altavastaajana”, ”Kiina tulevaisuuteen suuntautuneena” ja ”Kiina rauhanomaisena johtajana”. Näiden kehysten avulla Kiinan katsotaan puolustavan teknologiselle nousulleen suotuisia olosuhteita, tuottavan sille oikeutusta ja vakuuttavan muita toimijoita rauhanomaisuudestaan. EU:n osalta kehyksiä tunnistetaan kaksi: ”EU kansalaisen puolella” ja ”EU kilpailupaineessa”. Näillä kehyksillä EU luo itsestään kuvaa ainoana toimijana, joka voi muuttuvassa maailmassa suojella yksilöä, ja toisaalta niillä rohkaistaan EU:n jäsenmaita tiiviimpään yhteistyöhön yhdessä ja samanmielisten maiden kanssa.
Vertailun tulokset osoittavat, että molemmat toimijat haluavat päästä johtamaan teknologista muutosta ja määrittämään sen normit. Kiina lähestyy johtoasemaansa itsestäänselvyytenä, kun taas EU tunnistaa heikomman kilpailuasemansa verrattuna Kiinaan ja Yhdysvaltoihin. Niinpä EU luo itselleen arvoihin perustuvaa teknologiajohtajan omakuvaa. Kiina sen sijaan tyytyy vakuuttamaan muita toimijoita siitä, ettei sen teknologista nousua tarvitse pelätä. Molemmat suhtautuvat teknologian mahdollisuuksiin avoimesti, mutta EU:n katsotaan tasapainottavan teknologisen muutoksen hyötyjä ja haittoja Kiinaa enemmän.
Teoreettisesti tutkielma yhdistää aineksia kansainvälisen politiikan ja STS-tutkimussuunnan sosiaalisista konstruktivismeista. Teoriapohja on luonteeltaan eklektinen, koska teknologia ilmiönä on niin laaja, että sen tarkastelu onnistuu paremmin eri tutkimusparadigmojen analyysityökaluja yhdistämällä. Laajemman kontekstin tutkielmalle muodostaa katsaus teknologiseen muutokseen ilmiönä, EU:n normatiiviseen valtaan ja Kiinan rauhanomaisuuden diskurssiin.
Tutkielman menetelmänä toimii kehysanalyysi. Sen avulla Kiinan nähdään käyttävän teknologiapuheessaan neljää kehystä: ”Kiina globaalien normien puolustajana”, ”Kiina altavastaajana”, ”Kiina tulevaisuuteen suuntautuneena” ja ”Kiina rauhanomaisena johtajana”. Näiden kehysten avulla Kiinan katsotaan puolustavan teknologiselle nousulleen suotuisia olosuhteita, tuottavan sille oikeutusta ja vakuuttavan muita toimijoita rauhanomaisuudestaan. EU:n osalta kehyksiä tunnistetaan kaksi: ”EU kansalaisen puolella” ja ”EU kilpailupaineessa”. Näillä kehyksillä EU luo itsestään kuvaa ainoana toimijana, joka voi muuttuvassa maailmassa suojella yksilöä, ja toisaalta niillä rohkaistaan EU:n jäsenmaita tiiviimpään yhteistyöhön yhdessä ja samanmielisten maiden kanssa.
Vertailun tulokset osoittavat, että molemmat toimijat haluavat päästä johtamaan teknologista muutosta ja määrittämään sen normit. Kiina lähestyy johtoasemaansa itsestäänselvyytenä, kun taas EU tunnistaa heikomman kilpailuasemansa verrattuna Kiinaan ja Yhdysvaltoihin. Niinpä EU luo itselleen arvoihin perustuvaa teknologiajohtajan omakuvaa. Kiina sen sijaan tyytyy vakuuttamaan muita toimijoita siitä, ettei sen teknologista nousua tarvitse pelätä. Molemmat suhtautuvat teknologian mahdollisuuksiin avoimesti, mutta EU:n katsotaan tasapainottavan teknologisen muutoksen hyötyjä ja haittoja Kiinaa enemmän.