Naisia, sotilaita, tutseja ja rikollisia: Diskurssiteoreettinen analyysi Ruandan kansainvälisen rikostuomioistuimen Syyttäjä v. Jean-Paul Akayesu –tuomiosta
Lauerma, Salla-Maaria (2020)
Lauerma, Salla-Maaria
2020
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004233572
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004233572
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastelen kriittisesti Ruandan kansainvälisen rikostuomioistuimen (International Criminal Tribunal for Rwanda, ICTR) Syyttäjä v. Jean-Paul Akayesu –tuomiota diskurssien ja identiteettien luojana. Tutkielmani pohjautuu poststrukturalistiseen ja feministiseen kansainvälisen politiikan ja turvallisuuden tutkimukseen. Kysyn tutkielmassani, millaisia diskursseja ICTR loi tuomiossa sukupuolesta, etnisyydestä ja kansainvälisestä oikeudesta sekä millaisia identiteettejä näissä diskursseissa muodostuu? Millaisia (kansainvälis)poliittisia seurauksia näillä identiteeteillä ja diskursseilla on?
Kontekstiltaan tutkimukseni sijoittuu poststrukturalistiseen feministiseen kansainvälisen politiikan tutkimukseen. Tarkoitukseni ei ole todistaa yhtä tai toista diskurssia oikeaksi tai vääräksi, vaan tarjota selviöinä pidetyille käsitteille vaihtoehtoinen luenta ja näin paljastaa niiden taustalla olevat valtarakenteet. Tähän teoreettismetodologisena kehyksenäni olevat poststrukturalismi, feminismi ja diskurssiteoreettinen lähestymistapa tarjoavat erinomaiset lähtökohdat.
Tutkimukseni aineistona on ICTR:n Jean-Paul Akayesulle antama tuomio. Tutkin aineistoa diskurssiteoreettisen analyysin (DTA) työkaluin tutkien tekstistä esiin nousevia subjektipositiointeja, predikaatioita ja ennakko-oletuksia. Näiden perusteella aineistosta nousee esiin kolme vallitsevaa diskurssia: raiskaus sodankäynnin välineenä, sukupuoli ja etnisyys etnonationalistisen yhteisön luojina ja tuomioistuin kansainvälisyyden ja oikeudenmukaisuuden edustajana. Tämän jälkeen teen diskursseille toisen luennan, joka pohjautuu Lene Hansenin (2006) teoretisointiin identiteeteistä osana kansainvälistä politiikkaa. Diskursseista nousee esiin kolme keskeistä identiteettiä: tutsien identiteetti väkivallan uhreina ja etnisen ryhmänsä jäseninä, naiset (seksuaalisen) väkivallan uhreina ja etnonationalistisen yhteisön jatkajina sekä tuomioistuin kansainvälisenä ja kaikkivoipana toimijana.
Tekemäni analyysin perusteella tuomion nodaalikohdiksi nousevat sukupuolen, etnisyyden, kansainvälisyyden ja oikeudenmukaisuuden käsitteet. Näiden käsitteiden merkitys täytyy ottaa annettuna, jotta tuomion diskurssien logiikka säilyisi. Kyseenalaistaessani nodaalikohtien merkitystä analyysissani, esiin nousee diskurssien ja identiteettien essentialisoiva luonne. Sukupuoli ja etnisyys näyttäytyvät ihmisiä eniten määrittävinä erontekoina. Tuomioistuimen edustaman kansainvälisyyden ja oikeudenmukaisuuden käsitteiden kyseenalaistaminen saa tuomioistuimen oikeudenkäytön näyttäytymään valikoivana ja kolonialisoivana.
Analyysini perusteella kansainvälisessä oikeudessa olisi mahdollisuus toisin tekemisen tapoihin, mutta tätä mahdollisuutta ei ole hyödynnetty. Diskurssien ja identiteettien laajentaminen essentialisoitujen roolien ulkopuolelle tarjoaisi mahdollisuuden saada ihmisten äänet kuuluviin heidän ehdoillaan, ei pelkästään sukupuolensa tai etnisyytensä edustajina.
Kontekstiltaan tutkimukseni sijoittuu poststrukturalistiseen feministiseen kansainvälisen politiikan tutkimukseen. Tarkoitukseni ei ole todistaa yhtä tai toista diskurssia oikeaksi tai vääräksi, vaan tarjota selviöinä pidetyille käsitteille vaihtoehtoinen luenta ja näin paljastaa niiden taustalla olevat valtarakenteet. Tähän teoreettismetodologisena kehyksenäni olevat poststrukturalismi, feminismi ja diskurssiteoreettinen lähestymistapa tarjoavat erinomaiset lähtökohdat.
Tutkimukseni aineistona on ICTR:n Jean-Paul Akayesulle antama tuomio. Tutkin aineistoa diskurssiteoreettisen analyysin (DTA) työkaluin tutkien tekstistä esiin nousevia subjektipositiointeja, predikaatioita ja ennakko-oletuksia. Näiden perusteella aineistosta nousee esiin kolme vallitsevaa diskurssia: raiskaus sodankäynnin välineenä, sukupuoli ja etnisyys etnonationalistisen yhteisön luojina ja tuomioistuin kansainvälisyyden ja oikeudenmukaisuuden edustajana. Tämän jälkeen teen diskursseille toisen luennan, joka pohjautuu Lene Hansenin (2006) teoretisointiin identiteeteistä osana kansainvälistä politiikkaa. Diskursseista nousee esiin kolme keskeistä identiteettiä: tutsien identiteetti väkivallan uhreina ja etnisen ryhmänsä jäseninä, naiset (seksuaalisen) väkivallan uhreina ja etnonationalistisen yhteisön jatkajina sekä tuomioistuin kansainvälisenä ja kaikkivoipana toimijana.
Tekemäni analyysin perusteella tuomion nodaalikohdiksi nousevat sukupuolen, etnisyyden, kansainvälisyyden ja oikeudenmukaisuuden käsitteet. Näiden käsitteiden merkitys täytyy ottaa annettuna, jotta tuomion diskurssien logiikka säilyisi. Kyseenalaistaessani nodaalikohtien merkitystä analyysissani, esiin nousee diskurssien ja identiteettien essentialisoiva luonne. Sukupuoli ja etnisyys näyttäytyvät ihmisiä eniten määrittävinä erontekoina. Tuomioistuimen edustaman kansainvälisyyden ja oikeudenmukaisuuden käsitteiden kyseenalaistaminen saa tuomioistuimen oikeudenkäytön näyttäytymään valikoivana ja kolonialisoivana.
Analyysini perusteella kansainvälisessä oikeudessa olisi mahdollisuus toisin tekemisen tapoihin, mutta tätä mahdollisuutta ei ole hyödynnetty. Diskurssien ja identiteettien laajentaminen essentialisoitujen roolien ulkopuolelle tarjoaisi mahdollisuuden saada ihmisten äänet kuuluviin heidän ehdoillaan, ei pelkästään sukupuolensa tai etnisyytensä edustajina.