Maahanmuuttajaperheet ja lastenhoidon ratkaisut: Tarkastelussa valinnat, tieto ja perustelut

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Suomessa asuvien maahanmuuttajataustaisten perheiden lastenhoidon ratkaisuja, tietoa ratkaisuiden taustalla ja sitä, miten lastenhoidon valintoja perusteltiin. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen CHILDCARE- tutkimushanketta. Tutkimushanke on Suomen Akatemian rahoittama ja siinä ollaan kiinnostuneita tasa-arvon kysymyksistä lastenhoidon tukien ja palveluiden järjestelmissä. Aikaisempaa tutkimusta vanhempien tekemistä lastenhoidon ratkaisuista ja niiden perusteluista on olemassa vain niukasti. Erityisen vähän tutkimusta on tehty maahanmuuttajataustaisten perheiden osalta. Suomessa maahanmuuttajaperheiden lasten on todettu olevan kantaväestöä useammin varhaiskasvatuspalveluiden ulkopuolella ja maahanmuuttajaäitien suosivan kotihoidontuen mahdollistamaa pienten lasten kotihoitoa. Varhaiskasvatukseen osallistumisella on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin, joten lastenhoidon valintojen ja niihin vaikuttavien tekijöiden kartoittaminen on merkityksellistä. Useiden eri tekijöiden nähdään vaikuttavan perheiden lastenhoidon valintoihin ja valintoja onkin aiemmassa tutkimuksessa tarkasteltu näiden eri tasoilla vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutuksen tuloksina. Tutkimuksen aineistona oli kolmetoista maahanmuuttajataustaisen tai maahanmuuttajataustaisen henkilön kanssa perheen perustaneen vanhemman yksilöhaastattelua. Haastattelut analysoitiin abduktiivisesti. Analyysissä hyödynnettiin sekä laadullista sisällönanalyysiä että diskurssianalyysin menetelmiä. Lastenhoidon ratkaisuja tarkasteltiin moniulotteisena prosessina, ennemmin kuin suoraviivaisena kuluttajavalintana. Niihin nähtiin vaikuttavan niin valinnanteon konteksti, käytettävissä oleva tieto ja vanhempien uskomukset hyvästä ja hyväksyttävästä hoitomuodosta. Tulokset osoittivat, että maahanmuuttajataustaiset vanhemmat tekevät lastenhoidon ratkaisuja hyvin moninaisissa elämäntilanteissa, vaihtelevan tiedon varassa ja erilaisin perustein. Vanhemmat hyödynsivät varhaiskasvatuspalveluita runsaasti ja kunnalliset päiväkodit olivat suosituin lastenhoidon järjestämisen muoto. Perheiden yli 3-vuotiaat lapset olivat pääsääntöisesti varhaiskasvatuspalveluiden piirissä, kun taas pienten lasten kohdalla suosittiin lisäksi myös kotihoitoa. Pienten lasten hoivasta tuotetussa puheessa oli vaihtelua perheiden välillä. Pienten lasten kotihoitoa perusteltiin kotihoidon kulttuurisella ihanteella ja lapsen ja vanhemman hyvinvoinnin kautta. Alle 3-vuotiaiden lasten kodin ulkopuolista hoitoa sen sijaan perusteltiin sosiaalisten suhteiden ja kielen oppimisen näkökulmista. Isompien lasten varhaiskasvatukseen osallistumista perusteltiin kaikissa perheissä pedagogisesti painottuneella sisällöllä, sosiaalisilla suhteilla ja suomen kielen oppimisella. Valintoja perusteltiin lisäksi myös työelämän näkökulmasta. Vanhemmat saivat tietoa varhaiskasvatuspalveluista hyvin moninaisista lähteistä ja käytettävissä olleen tiedon laadussa ja määrässä oli paljon vaihtelua. Tärkeimmiksi tiedon saamisen väyliksi osoittautuivat vanhempien sosiaaliset verkostot, omakohtaiset kokemukset ja formaali tieto. Erityisesti sosiaalisten verkostojen merkitys tiedon saamisessa oli merkittävä. Perheet, jotka hyödynsivät varhaiskasvatuspalveluita, olivat lapsensa päivähoitoon pääsääntöisesti tyytyväisiä. Perheissä, joissa lasta hoidettiin kotona, varhaiskasvatuspalveluiden laatuun ja sopivuuteen suhtauduttiin sen sijaan varauksella. Tulokset osoittivat, että maahanmuuttajaperheet kokivat varhaiskasvatusta koskevan formaalin tiedon löytämisen ja saamisen haasteelliseksi. Tiedon saavutettavuutta ja mielekkyyttä tulisikin tutkia lisää ja pyrkiä parantamaan erityisesti vähemmistöryhmien näkökulmasta. Myös vanhempien mielikuvia varhaiskasvatuspalveluista ja kotihoidosta olisi jatkossa aiheellista tutkia lisää, sekä tarkastella näiden vaikutusta lastenhoidon valintoihin.