YEL:n ja MYEL:n sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys

Abstract

Yrittäjien eläketurva on herättänyt runsaasti keskustelua viime vuosina. Otsikoissa ovat olleet toisaalta haasteet yrittäjien eläkkeiden sosiaalisessa kestävyydessä, eli eläkkeiden riittävyydessä, oikeudenmukaisuudessa ja yrittäjien luottamuksessa eläketurvaan, toisaalta yrittäjien eläkejärjestelmien taloudelliseen kestävyyteen liittyvät rahoitukselliset ongelmat. Tässä pro gradu -tutkielmassa onkin kartoitettu tekijöitä kestävyyshaasteiden taustalla sekä avattu kestävyyden nykytilannetta ja tulevaisuuden näkymiä. Tutkielma on sisältänyt sekä YEL-yrittäjien että maatalousyrittäjien eläketurvan kartoittamisen. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen, ja sen tavoitteena on tuottaa syvällistä tietoa sekä lisätä ymmärrystä tutkittavasta aihepiiristä. Aineisto on kerätty teemahaastattelulla, ja haastateltavina on ollut viisi yrittäjien eläketurvan asiantuntijaa. Aineistoa on analysoitu teoriaohjaavasti abduktiivista päättelyä hyödyntäen.

Tutkielman teoria ja empiria osoittavat yrittäjien eläketurvan olevan monitahoinen kokonaisuus. YEL:n ja MYEL:n kehittämisessä on haluttu seurata yksityisten työeläkejärjestelmien yleistä kehitystä, jotta eläketurva olisi mahdollisimman yhteneväinen eri aloilla. Yrittäjien eläkejärjestelmissä ei kuitenkaan ole TyEL:n tavoin mukana rahastoivaa elementtiä, ja jakojärjestelmän periaatteilla rahoitettavissa YEL- ja MYEL-järjestelmissä valtionosuudet ovatkin olleet viime vuosikymmeninä vahvassa kasvussa. Tämä on osoitus siitä, että järjestelmien taloudellisessa kestävyydessä on haasteita. MYEL-järjestelmän kohdalla kehitykseen ovat vaikuttaneet muun muassa elinkeinorakenteessa ja maataloudessa tapahtuneet valtavat muutokset. YEL-järjestelmässä puolestaan yrittäjien määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut, mutta sen sijaan yrittäjien eläkemaksujen ja eläketurvan perusteena olevien YEL-työtulojen matala taso aiheuttaa haasteita järjestelmän rahoituksessa. Tämä on aiheuttanut huolta myös valtion tasolla, sillä alivakuuttamisesta aiheutuva valtionosuuden kasvu kuormittaa myös valtion kassaa ja veroja maksavia kotitalouksia. Samalla moni yrittäjä kokee eläketurvansa olevan riittämätön ja epäoikeudenmukainen, ja tyytymättömyys luonnollisesti osaltaan vaikuttaa negatiivisesti myös yrittäjien luottamukseen eläkejärjestelmää kohtaan. Huolta aiheuttaa myös yrittäjien työtulon sitominen työuran aikaiseen sosiaaliturvaan, minkä vuoksi yrittäjällä on usein pienen eläketurvan lisäksi myös heikko sosiaaliturva esimerkiksi sairastumisen, perhevapaiden ja työkyvyttömyyden osalta. On siis ilmeistä, että kestävämmän järjestelmän turvaamiseksi tarvitaan muutoksia yrittäjien työeläkejärjestelmiin, jotta myös tulevat yrittäjäsukupolvet voivat luottaa saavansa tulevaisuudessa riittävän ja oikeudenmukaisen eläketurvan.