Korkeakoulutettujen kokemuksia sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisesta rekrytointiprosesseissa ja työelämässä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia kokemuksia korkeakoulutetuilla henkilöillä on sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisesta rekrytointiprosesseissa ja työelämässä. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei vielä täysin toteudu suomalaisessa työelämässä. Jokaisella yksilöllä on oikeus tulla kohdelluksi samanarvoisena työntekijänä sukupuolesta riippumatta rekrytointiprosesseissa ja työelämässä. Tasa-arvoisen työelämän saavuttaminen edellyttää kulttuurin sekä asenteiden muuttamista ja ne voivat muuttua vasta, kun ollaan tietoisia omista, yhteiskunnan ja työnantajan luomista asenteista ja stereotypioista liittyen sukupuoliin. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä määriteltiin sukupuolta ja tarkasteltiin työelämää sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta sekä käsiteltiin rekrytointiprosessia tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta.

Tutkimusaineisto kerättiin helmikuussa 2020 haastattelemalla kymmentä korkeakoulutettua henkilöä, joista kuusi edusti naissukupuolta ja neljä miessukupuolta. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kokemuksia, joten tämän vuoksi tutkimusotteeksi valikoitui laadullinen tutkimus, jonka taustalla vaikutti fenomenologinen tieteenfilosofia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä luokittelua apuna käyttäen.

Tutkimustulokset osoittivat, että korkeakoulutettujen kokemukset sukupuolten välisestä tasa-arvosta rekrytointiprosesseissa ja työelämässä olivat pääsääntöisesti positiivisia. Rekrytointiprosesseissa työpaikkailmoitukset rakensivat mielikuvaa tehtävään haetusta henkilöstä. Työpaikkahaastattelut toimivat rekrytointiprosesseissa tasa-arvoa tukevina ja heikentävinä elementteinä. Rekrytointiprosessien ja rekrytointipäätösten koettiin tukevan tasa-arvon toteutumista. Mielikuvat miesten ja naisten aloista horjuttivat työelämän tasa-arvon toteutumista. Ura- ja palkkakehitys koettiin työelämän tasa-arvon mahdollistajina. Vanhemmuus koettiin työelämän tasa-arvon epävarmuustekijänä. Merkittävimmät erot sukupuolten välillä näkyivät työpaikkahaastatteluissa sekä vanhemmuuden ja työelämän yhdistämisessä. Naiset kokivat, että työpaikkahaastatteluissa ei vielä täysin toteudu sukupuolten välinen tasa-arvo ja vanhemmuudella koettiin olevan suurempi vaikutus naisen kuin miehen uraan.