Yritysten välinen yhteistyö kiertotalouden ekosysteemeissä
Paavilainen, Anni (2020)
Paavilainen, Anni
2020
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004223506
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004223506
Tiivistelmä
Resurssipula, ympäristön tilan heikkeneminen ja jäteongelma ovat eräitä aikamme suurimpia haasteita. Yhtenä merkittävänä syynä näiden globaalien kestävyysongelmien syntyyn pidetään lineaarista talousmallia, jossa kulutetaan neitseellisiä luonnonvaroja ja heitetään resurssit jätteenä pois käytön jälkeen. Ratkaisuksi lineaarisen talousmallin ongelmiin on ehdotettu kiertotaloutta, jossa pyritään materiaalikiertojen sulkemiseen sekä resurssien kestävämpään käyttöön.
Kiertotalouteen siirtyminen on suuri muutos, joka edellyttää kaikkien yhteiskunnan toimijoiden osallistumista ja yhteistyötä. Lineaariseen malliin jo vuosisatoja sopeutunut liiketoiminta on kuitenkin vielä siiloutunutta ja toimialakeskeistä. Liiketoimintaympäristö on muuttunut dynaamisemmaksi ja yritykset ovat yhä riippuvaisempia toisistaan. Ratkaisuksi kasvavien riippuvuussuhteiden johtamiseen ja yhteiseen arvonluontiin on esitetty ekosysteemejä, joissa tyypillisesti laaja joukko erilaisia toimijoita työskentelee yhteisten tavoitteiden eteen.
Tässä tutkimuksessa yhdistän nämä kiertotalouden ja ekosysteemien tutkimussuuntaukset, jotka ovat saavuttaneet kasvavaa tutkimuksellista ja käytännön kiinnostusta. Tutkimuksessani tarkastelen yritysten välistä yhteistyötä kiertotalouden ekosysteemeissä selvittämällä, mitkä tekijät mahdollistavat yritysten välisen yhteistyön kiertotalouden ekosysteemeissä, ja miten tämän yhteistyön seurauksia voidaan jäsentää. Tutkimuksen taustalla on teoreettinen viitekehys, jossa yhdistyvät kiertotalouden, ekosysteemien ja yhteistyön tutkimuskirjallisuus. Teoreettisen viitekehyksen pohjalta esitän uuden määritelmän kiertotalouden ekosysteemeille.
Tutkimukseni on laadullinen, ja aineisto koostuu yhdeksästä teemahaastattelusta. Haastateltaviksi valitsin kiertotalouden ekosysteemejä koordinoivia organisaatioita, ekosysteemeihin osallistuvia yrityksiä sekä kiertotalouden asiantuntijayrityksiä Suomesta. Haastatteluaineistossa on edustettuna viisi erilaista kiertotalouden ekosysteemiä. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla laadullisella sisällönanalyysilla, jonka tukena oli teoreettiseen viitekehykseen ja alustaviin empiirisiin havaintoihin perustuva analyyttinen viitekehys.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yritysten välistä yhteistyötä ekosysteemeissä mahdollistavat ekosysteemin muodostaminen, ekosysteemin kehittyminen ja strategisten tavoitteiden saavuttaminen. Nämä tekijät sisältävät useita erilaisia toimenpiteitä, joiden avulla yhteistyön syntymistä voidaan tukea. Lisäksi tulokset osoittavat, että kiertotalouden ekosysteemeissä tapahtuvalla yhteistyöllä on seurauksia sekä yritystasolla että ekosysteemien ja yhteiskunnan tasolla. Yritystasolla seuraukset näkyvät suorina liiketoimintahyötyinä, liiketoiminnan kehittämisenä sekä toimintaympäristöön sopeutumisena. Ekosysteemien ja yhteiskunnan tasolla seuraukset näkyvät ratkaisujen toteutettavuutena, ongelmien ymmärtämisenä ja ratkaisuna sekä yhdessä kehittämisenä ja kehittymisenä.
Esitän tutkimuksen tuloksiin ja aiempaan tutkimuskirjallisuuteen perustuen neljä johtopäätöstä. Ensinnäkin avoimuus, luottamus ja vuoropuhelu ovat keskeisiä edellytyksiä sekä yhteistyölle että koko ekosysteemin toimimiselle. Toiseksi ekosysteemin koordinoija on avainroolissa yritysten välisen yhteistyön ja ekosysteemin toiminnan mahdollistajana, minkä vuoksi myös koordinoijan toiminnan rahoitus on keskeistä. Kolmanneksi kiertotalouden edistäminen on monille henkilöille ja yrityksille arvovalinta, mikä voi sitouttaa toimijoita ja helpottaa yhteistyön syntymistä. Neljänneksi kiertotalouden ekosysteemit voivat olla keskeisiä rakenteita, jotka mahdollistavat kiertotalouden mukaisen liiketoiminnan toteutumisen ja edistävät kiertotalouteen siirtymistä eri tasoilla. Nämä johtopäätökset ovat myös perustana käytännön toimintaehdotuksille, joita esitän yrityksille ja ekosysteemin koordinoijille kiertotalouteen siirtymisen edistämiseksi. Johtopäätökset osoittavat suuntaa jatkotutkimukselle. Toinen keskeinen jatkotutkimusaihe on esittämäni kiertotalouden ekosysteemien määritelmän tarkastelu.
Kiertotalouteen siirtyminen on suuri muutos, joka edellyttää kaikkien yhteiskunnan toimijoiden osallistumista ja yhteistyötä. Lineaariseen malliin jo vuosisatoja sopeutunut liiketoiminta on kuitenkin vielä siiloutunutta ja toimialakeskeistä. Liiketoimintaympäristö on muuttunut dynaamisemmaksi ja yritykset ovat yhä riippuvaisempia toisistaan. Ratkaisuksi kasvavien riippuvuussuhteiden johtamiseen ja yhteiseen arvonluontiin on esitetty ekosysteemejä, joissa tyypillisesti laaja joukko erilaisia toimijoita työskentelee yhteisten tavoitteiden eteen.
Tässä tutkimuksessa yhdistän nämä kiertotalouden ja ekosysteemien tutkimussuuntaukset, jotka ovat saavuttaneet kasvavaa tutkimuksellista ja käytännön kiinnostusta. Tutkimuksessani tarkastelen yritysten välistä yhteistyötä kiertotalouden ekosysteemeissä selvittämällä, mitkä tekijät mahdollistavat yritysten välisen yhteistyön kiertotalouden ekosysteemeissä, ja miten tämän yhteistyön seurauksia voidaan jäsentää. Tutkimuksen taustalla on teoreettinen viitekehys, jossa yhdistyvät kiertotalouden, ekosysteemien ja yhteistyön tutkimuskirjallisuus. Teoreettisen viitekehyksen pohjalta esitän uuden määritelmän kiertotalouden ekosysteemeille.
Tutkimukseni on laadullinen, ja aineisto koostuu yhdeksästä teemahaastattelusta. Haastateltaviksi valitsin kiertotalouden ekosysteemejä koordinoivia organisaatioita, ekosysteemeihin osallistuvia yrityksiä sekä kiertotalouden asiantuntijayrityksiä Suomesta. Haastatteluaineistossa on edustettuna viisi erilaista kiertotalouden ekosysteemiä. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla laadullisella sisällönanalyysilla, jonka tukena oli teoreettiseen viitekehykseen ja alustaviin empiirisiin havaintoihin perustuva analyyttinen viitekehys.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yritysten välistä yhteistyötä ekosysteemeissä mahdollistavat ekosysteemin muodostaminen, ekosysteemin kehittyminen ja strategisten tavoitteiden saavuttaminen. Nämä tekijät sisältävät useita erilaisia toimenpiteitä, joiden avulla yhteistyön syntymistä voidaan tukea. Lisäksi tulokset osoittavat, että kiertotalouden ekosysteemeissä tapahtuvalla yhteistyöllä on seurauksia sekä yritystasolla että ekosysteemien ja yhteiskunnan tasolla. Yritystasolla seuraukset näkyvät suorina liiketoimintahyötyinä, liiketoiminnan kehittämisenä sekä toimintaympäristöön sopeutumisena. Ekosysteemien ja yhteiskunnan tasolla seuraukset näkyvät ratkaisujen toteutettavuutena, ongelmien ymmärtämisenä ja ratkaisuna sekä yhdessä kehittämisenä ja kehittymisenä.
Esitän tutkimuksen tuloksiin ja aiempaan tutkimuskirjallisuuteen perustuen neljä johtopäätöstä. Ensinnäkin avoimuus, luottamus ja vuoropuhelu ovat keskeisiä edellytyksiä sekä yhteistyölle että koko ekosysteemin toimimiselle. Toiseksi ekosysteemin koordinoija on avainroolissa yritysten välisen yhteistyön ja ekosysteemin toiminnan mahdollistajana, minkä vuoksi myös koordinoijan toiminnan rahoitus on keskeistä. Kolmanneksi kiertotalouden edistäminen on monille henkilöille ja yrityksille arvovalinta, mikä voi sitouttaa toimijoita ja helpottaa yhteistyön syntymistä. Neljänneksi kiertotalouden ekosysteemit voivat olla keskeisiä rakenteita, jotka mahdollistavat kiertotalouden mukaisen liiketoiminnan toteutumisen ja edistävät kiertotalouteen siirtymistä eri tasoilla. Nämä johtopäätökset ovat myös perustana käytännön toimintaehdotuksille, joita esitän yrityksille ja ekosysteemin koordinoijille kiertotalouteen siirtymisen edistämiseksi. Johtopäätökset osoittavat suuntaa jatkotutkimukselle. Toinen keskeinen jatkotutkimusaihe on esittämäni kiertotalouden ekosysteemien määritelmän tarkastelu.