Eriarvoisuudet huono-osaisten hyödyksi toimintakykyteoriassa: Martha Nussbaumin oikeudenmukaisuuden vähimmäistaso ja John Rawlsin eroperiaatteen soveltaminen

Abstract

Pro gradu -tutkielmani sijoittuu politiikan normatiivisen teoriaan. Tarkastelen tutkielmassani ajattelijoita, jotka pohtivat, miten oikeudenmukainen yhteiskunta pitäisi järjestää. Tutkin Martha Nussbaumin toimintakykyteoriaa siitä näkökulmasta, voiko siihen soveltaa John Rawlsin A Theory of Justice -teoksessa esittämää eroperiaatetta. Tutkielman lähtökohtana on se, että Nussbaumin teoria tarvitsee apua niin päästäkseen tavoittelemaansa oikeudenmukaisuuden vähimmäistasoon kuin ratkaistakseen vähimmäistason ylittävät eriarvoisuudet. Tutkin, minkälaisia rajoitteita ja minkälaista tukea Nussbaumin teoriassa on eroperiaatteen soveltamiselle yhden yhteiskunnan kontekstissa. Aineistona käytän Nussbaumin toimintakykyteoriaa käsitteleviä pääteoksia Women and Human Development, Frontiers of Justice ja Creating Capabilities. Tutkielmassa käytän metodina sisällönanalyysiä.

Analyysissä ilmenee, että sekä yhteiskunnan huono-osaisin ryhmä että yhteiskunnassa tuolle ryhmälle jaettava hyöty määrittyvät eri tavoin ennen ja jälkeen oikeudenmukaisuuden vähimmäistason toteutumisen. Soveltamisen rajoitteita ovat eroperiaatteen muokkaaminen ja toimintakykyjen tarkka mittaaminen eroperiaatteen tarpeisiin. Lisäksi rajoitteeksi muodostuu epäjohdonmukaisuus huono-osaisimman määrittelyssä, kun yhteiskunnan tila muuttuu oikeudenmukaisuuden vähimmäistasoa tavoittelevasta sen saavuttaneeseen yhteiskuntaan. Nussbaumin teoriassa esiintyvät moraaliset tunteet antavat tukea eroperiaatteelle. Tukea toisi sekin, että eroperiaate myös selkiyttäisi vapauden ja moraalisten tunteiden luomaa jännitettä. Lisäksi eroperiaatteen voidaan katsoa täsmentävän synnynäisten lahjakkuuksien huomioimista toimintakykyteoriassa.

Eroperiaate estäisi lopulta sen, että oikeudenmukaisuuden vähimmäistason saavuttanut yhteiskunta muuttuisi epäoikeudenmukaiseksi. Se ei kuitenkaan suojaa yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta kriisien vaikutuksilta. Toteutuessaan eroperiaate keskittyisi muun muassa huono-osaisten koulutuksen parantamiseen, mikä edistäisi myös muiden toimintakykyjen toteutumista. Laajemmin eroperiaatteen soveltaminen Nussbaumin teoriaan on tutkielman perusteella hahmoteltavissa vain globaalin oikeudenmukaisuuden suhteen tapauksessa, jossa oikeudenmukaisuuden vähimmäistaso on ennalta sovittu maailmanlaajuisesti samanlaisena kaikkialla. Eroperiaatteen soveltaminen ei lopulta ole mahdollista molemmissa tilanteissa eli sekä ennen vähimmäistason saavuttamista että sen toteutumisen jälkeen: epäjohdonmukaisuuden välttämiseksi se voisi toteutua vain toisessa.