Lautapelit ja niiden sisällönkuvailu Suomen yleisissä kirjastoissa
Kumlander, Mikaela (2020)
2020
Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelma, filosofian maisterin tutkinto - Degree Programme in Information Studies and Interactive Media, Master of Science
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004213484
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004213484
Tiivistelmä
Lautapelit ovat verrattain uusi lisä yleisten kirjastojen lainattavien aineistojen kokoelmiin, vaikka ne ovat tuhansia vuosia vanha kulttuurimuoto. Kuten kaikki muukin lainattava kirjastoaineisto, lautapelit on järjestelmään luetteloinnin lisäksi kuvailtava myös niiden sisältöjen osalta, jotta kirjaston asiakkaat voivat helposti löytää ne ja hakea sisällöltään samankaltaisia lautapelejä.
Kaikki kirjastoaineistot ansaitsevat lähtökohtaisesti tulla sisällönkuvailluksi yhtä tarkasti ja juuri omalle aineistotyypilleen ominaisia sisältöpiirteitä käyttäen. Koska lautapeli on luonteeltaan kokemuksellinen, vuorovaikutuksellinen aktiviteetti, sen sisällönkuvailussa on tarkasteltava paitsi pelin tarinallista eli narratologista ulottuvuutta, myös sen ludologisia eli pelin rakenteeseen ja pelikokemukseen liittyviä ominaisuuksia.
Tässä tutkielmassa hahmoteltiin ehdotus ensimmäiseksi lautapelien sisällönkuvailun malliksi, jossa on huomioitu molemmat edellä mainitut lautapelin ulottuvuudet. Mallin sisältämien lautapelien sisällöllisten ominaispiirteiden keskeisyyttä ja riittävyyttä testattiin toteuttamalla verkkokysely suomalaisille lautapeliharrastajille. Kyselyn tulokset analysoitiin määrällisin ja laadullisin menetelmin, ja harrastajille kaikista keskeisimmäksi lautapelien sisältöpiirteeksi osoittautuivat tilanteesta riippumatta pelissä käytetyt pelimekanismit. Valtaosa vastaajista piti myös ehdotettua mallia riittävän kattavana lautapelien sisällön kuvailemiseksi.
Lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin lautapelien saapumista, asemaa ja sisällönkuvailun nykytilaa suomalaisissa yleisissä kirjastoissa. Tähän paneuduttiin haastattelemalla Helsingin kaupunginkirjastossa lautapelien parissa työskenteleviä Renni Honkasta ja Heikki Marjomaata sekä toteuttamalla Suomen suurimpien kaupunkien pääkirjastoille verkkokysely, jonka tulokset analysoitiin laadullisin menetelmin.
Kyselytulosten perusteella yleisten kirjastojen tämänhetkisten lautapelien sisällönkuvailun käytäntöjen ja lautapeliharrastajien eli pelejä lainaavien asiakkaiden tärkeinä pitämien sisältöpiirteiden välillä ilmeni vallitsevan huomattava ristiriita. Useimmissa kirjastoissa oli huomioitu lähinnä lautapelien narratologiset ominaisuudet, eikä esimerkiksi lautapeliharrastajille niin tärkeitä pelimekanismeja kuvailtu juuri muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Suurimmaksi syyksi lautapelien puutteelliseen asiasanoitukseen osoittautui kirjastojen käytössä olevien asiasanastojen ja ontologioiden kehno kattavuus etenkin pelien ludologisia aspekteja kuvailevien termien osalta. Asian korjaamiseksi olisi suositeltavaa perustaa peliaineistojen metatiedon asiantuntijaryhmä sanastoja korjaamaan ja ylläpitämään, samaan tapaan kuin musiikkiaineistollakin jo on oma Muusa-ryhmänsä.
Kaikki kirjastoaineistot ansaitsevat lähtökohtaisesti tulla sisällönkuvailluksi yhtä tarkasti ja juuri omalle aineistotyypilleen ominaisia sisältöpiirteitä käyttäen. Koska lautapeli on luonteeltaan kokemuksellinen, vuorovaikutuksellinen aktiviteetti, sen sisällönkuvailussa on tarkasteltava paitsi pelin tarinallista eli narratologista ulottuvuutta, myös sen ludologisia eli pelin rakenteeseen ja pelikokemukseen liittyviä ominaisuuksia.
Tässä tutkielmassa hahmoteltiin ehdotus ensimmäiseksi lautapelien sisällönkuvailun malliksi, jossa on huomioitu molemmat edellä mainitut lautapelin ulottuvuudet. Mallin sisältämien lautapelien sisällöllisten ominaispiirteiden keskeisyyttä ja riittävyyttä testattiin toteuttamalla verkkokysely suomalaisille lautapeliharrastajille. Kyselyn tulokset analysoitiin määrällisin ja laadullisin menetelmin, ja harrastajille kaikista keskeisimmäksi lautapelien sisältöpiirteeksi osoittautuivat tilanteesta riippumatta pelissä käytetyt pelimekanismit. Valtaosa vastaajista piti myös ehdotettua mallia riittävän kattavana lautapelien sisällön kuvailemiseksi.
Lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin lautapelien saapumista, asemaa ja sisällönkuvailun nykytilaa suomalaisissa yleisissä kirjastoissa. Tähän paneuduttiin haastattelemalla Helsingin kaupunginkirjastossa lautapelien parissa työskenteleviä Renni Honkasta ja Heikki Marjomaata sekä toteuttamalla Suomen suurimpien kaupunkien pääkirjastoille verkkokysely, jonka tulokset analysoitiin laadullisin menetelmin.
Kyselytulosten perusteella yleisten kirjastojen tämänhetkisten lautapelien sisällönkuvailun käytäntöjen ja lautapeliharrastajien eli pelejä lainaavien asiakkaiden tärkeinä pitämien sisältöpiirteiden välillä ilmeni vallitsevan huomattava ristiriita. Useimmissa kirjastoissa oli huomioitu lähinnä lautapelien narratologiset ominaisuudet, eikä esimerkiksi lautapeliharrastajille niin tärkeitä pelimekanismeja kuvailtu juuri muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Suurimmaksi syyksi lautapelien puutteelliseen asiasanoitukseen osoittautui kirjastojen käytössä olevien asiasanastojen ja ontologioiden kehno kattavuus etenkin pelien ludologisia aspekteja kuvailevien termien osalta. Asian korjaamiseksi olisi suositeltavaa perustaa peliaineistojen metatiedon asiantuntijaryhmä sanastoja korjaamaan ja ylläpitämään, samaan tapaan kuin musiikkiaineistollakin jo on oma Muusa-ryhmänsä.