Henkilöasiakkaiden omaisuusriskien kontrollointi ja riskienhallinnan edistäminen vakuutustoiminnassa

Abstract

Korvausmenon kehitys on hyvin olennainen vakuutustoiminnan kannattavuuteen vaikuttava tekijä, sillä merkittävä osa vahinkovakuutusyhtiöiden vakuutusmaksutulosta käytetään korvausten kattamiseen. Vakuutusyhtiöt ovat perinteisesti pyrkineet kontrolloimaan omaisuusvahinkoihin liittyvää korvausvastuuta sopimusteknisin ja juridisin keinoin, esimerkiksi riskien valinnan ja vakuutusehtojen avulla. Asiakkaille omaisuusriskien toteutumisesta voi aiheutua sekä aineellisia että aineettomia menetyksiä. Kotivakuutus kuitenkin kattaa ainoastaan omaisuusvahingoista aiheutuvia taloudellisia vahinkoja ja niitäkin vain sopimusehtojen rajoissa. Jos vakuutusyhtiöt riskien asiantuntijoina pyrkisivät edistämään asiakkaiden riskienhallintaa nykyistä kokonaisvaltaisemmin, voitaisiin omaisuusriskejä pienentää molempien osapuolien näkökulmasta.

Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa, millaisia juridisia ja sopimusteknisiä keinoja vakuutusyhtiöillä on omaisuusvahinkoihin liittyvän korvausvastuun kontrollointiin sekä miten asiakkaan riskienhallintaa voidaan edistää yhä kokonaisvaltaisemmin. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja aiheen tarkastelu on rajattu kotivakuuttamiseen. Teoriaosuudessa on analysoitu valmista aineistoa, joka rakentuu enimmäkseen vakuutustieteen ja riskienhallinnan kirjallisuudesta ja tutkimuksista. Valmiin aineiston analyysissä käsitellään yksityishenkilön riskienhallintaprosessia sekä kartoitetaan vakuutusyhtiön keinoja korvausvastuun kontrollointiin. Vakuutusyhtiö voi kontrolloida korvausvastuuta jo ennen vakuutussopimuksen solmimista kieltäytymällä vakuuttamasta riskejä, jotka on arvioitu liian suuriksi asiakkaan antamien tietojen perusteella. Sopimussuhteen aikana käytettäviksi korvausvastuun kontrolloinnin keinoiksi tunnistettiin vakuutuksenottajalle ja vakuutetulle asetettavat sivuvelvoitteet, vakuutusehdoissa määritettävät korvauspiirin rajaukset sekä korvauksen määrään vaikuttavat tuoteominaisuudet, esimerkiksi omavastuu ja ikävähennykset.

Empiriaosuuden aineisto rakentuu viidestä teemahaastatteluna toteutetusta asiantuntijahaastattelusta. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa asiantuntijaa kolmesta vahinkovakuutusyhtiöstä. Haastattelut alkoivat johdanto-osuudella, jossa kartoitettiin asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, kuinka hyvin henkilöasiakkaat tiedostavat omaisuuteensa liittyvät riskit ja miten he niihin suhtautuvat. Korvausvastuun kontrollointia edustavina teemoina käsiteltiin suojeluohjeiden noudattamista ja tiedostamista sekä omavastuuta. Haastattelujen viimeisessä osiossa syvennyttiin keskustelemaan asiakkaiden riskienhallinnan edistämisestä. Riskienhallinnan edistämiseen liittyvinä teemoina käsiteltiin kannustinjärjestelmiä, vahingontorjunnan edistämistä sekä riskienhallintaa edistäviä oheistuotteita ja -palveluita.

Asiakkaiden riskienhallinnan edistämisen keskeiseksi haasteeksi tunnistettiin asiakkaiden vaihteleva kiinnostus riskienhallintaa kohtaan. Osa asiakkaista on hyvin tietoisia omaisuusriskeistä ja motivoituneita niiden hallintaan. Toisille riskienhallinta ja vakuuttaminen taas näyttäytyvät aiheina, joihin ei haluta syventyä enempää kuin on välttämätöntä. Asiakkaiden riskienhallinnan edistämisen merkitys tulee kuitenkin tulevaisuudessa kasvamaan, kun hintakilpailun sijaan kilpailuetua pyritään enenevässä määrin luomaan kokonaisvaltaisemmalla turvalla. Asiakkaiden riskienhallintaa voidaan edistää nykyistä kokonaisvaltaisemmin esimerkiksi tarjoamalla riskienhallintaan liittyviä tuotteita ja palveluita yhteistyössä muiden yritysten kanssa. Näin voidaan tarjota turvaa myös sellaisten riskien varalle, jotka jäävät vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Riskienhallintaa voidaan tehostaa myös Internet of Thingsiä hyödyntävillä laitteilla, jotka mahdollistavat riskienhallintatoimenpiteiden toteuttamisen reaaliaikaiseen riskidataan perustuen.