Nuorten työkyvyttömyyseläkkeensaajien tulevan kehityksen vaikutukset eläkejärjestelmän taloudelliseen kestävyyteen
Lipponen, Nina (2020)
Lipponen, Nina
2020
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004213463
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004213463
Tiivistelmä
Työkyvyttömyys on merkittävä riski yksilöille, yrityksille, eläkejärjestelmälle kuin myös yhteiskunnalle laajemminkin. Yksilön osalta työkyvyttömyyteen liittyy terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia riskejä esimerkiksi tulonmenetyksien ja syrjäytymisen tai eriarvoistumisen muodoissa. Yrityksien näkökulmasta työntekijän työkyvyttömyys vaikeuttaa muun muassa töiden toteuttamista ja se voi johtaa myös korkeampiin työkyvyttömyyseläkemaksuihin. Eläkejärjestelmään työkyvyttömyys vaikuttaa kahdesta suunnasta, sekä maksettavien eläkemaksujen että menetettyjen tulojen muodossa. Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin mukaisesti yhteiskunnan tehtäviin kuuluvat yksilöä koskevien riskien ennaltaehkäisy, ja toisaalta myös avunanto riskien toteutuessa.
Tutkielman tavoitteena oli hahmottaa, miten työkyvyttömyyseläkkeet ovat kehittyneet ja miten erityisesti nuorten työkyvyttömyyseläkkeensaajien joukko tulee kehittymään tulevaisuudessa. Työkyvyttömyyseläkkeensaajien mennyttä kehitystä tarkastellaan 1980-luvulta lähtien ja tarkastelun kohteena toimivat eläkkeensaajien määrät ikäluokittain, sairaudet, joiden vuoksi eläkkeelle jäädään sekä muutokset työkyvyttömyyseläkelajeissa, joita ovat esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläke sekä kuntoutustuki. Nuorten, alle 35-vuotiaiden, työkyvyttömyyseläkkeensaajien tulevaa kehitystä ennustetaan skenaarioanalyysin avulla. Tutkielmassa ennustetaan tulevaa kehitystä ja tarkastellaan, tuleeko tällä mahdollisesti olemaan vaikutusta eläkejärjestelmän taloudelliseen kestävyyteen. Tutkimusaineisto on sekundääriaineisto, joka koostuu Eläketurvakeskuksen, Kansaneläkelaitoksen ja Tilastokeskuksen tilastoaineistoista.
Työkyvyttömyyseläkkeensaajien kokonaismäärä on pudonnut lähes kolmasosalla 1990-luvun lama- aikaan verrattuna ja tämä heijastuu myös kokonaistyökyvyttömyyseläkemenoihin. Alle 35-vuotiaiden osalta määrä on kuitenkin kasvanut vuodesta 2002 lähtien. Suurimmat sairauspääryhmät, joiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään, ovat tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudosten sairaudet ja mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt. Tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudosten sairaudet vaikuttavat erityisesti vanhempiin ikäluokkiin ja nuorien osalta mielenterveyden häiriöt ovat selkeästi suurin myönteisien työkyvyttömyyseläkepäätöksien taustalla oleva sairauspääryhmä. Osatyökyvyttömyyseläkkeet sekä kuntoutustuet eli määräaikaiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat molemmat kasvaneet tarkasteluajanjaksolla 2002–2017, mutta ne muodostavat vielä pienen osan kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä.
Nuorten työkyvyttömyyseläkkeensaajien osuus samanikäisestä väestöstä on jokaisessa luodussa skenaariossa arvioitu kasvavan. Tämän vaikutus eläkejärjestelmän taloudelliseen kestävyyteen on monimuotoinen. Toisaalta nuorten työkyvyttömyyseläkkeensaajien määrä on edelleen melko pieni ja heille maksettavat eläkkeet ovat keskimääräistä matalampia. Tästä huolimatta vaikutukset eläkejärjestelmään voivat kuitenkin olla pitkäaikaisia, mikäli henkilö päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle nuorena. Suomen vähentynyt syntyvyys luo oman lisähaasteensa eläkejärjestelmän taloudelliselle kestävyydelle, sillä työikäisten määrä vähenee tulevaisuudessa. Tällöin nuorten työkykyyn panostaminen muodostuu aiempaa tärkeämmäksi myös taloudellisesta näkökulmasta.
Tutkielman tavoitteena oli hahmottaa, miten työkyvyttömyyseläkkeet ovat kehittyneet ja miten erityisesti nuorten työkyvyttömyyseläkkeensaajien joukko tulee kehittymään tulevaisuudessa. Työkyvyttömyyseläkkeensaajien mennyttä kehitystä tarkastellaan 1980-luvulta lähtien ja tarkastelun kohteena toimivat eläkkeensaajien määrät ikäluokittain, sairaudet, joiden vuoksi eläkkeelle jäädään sekä muutokset työkyvyttömyyseläkelajeissa, joita ovat esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläke sekä kuntoutustuki. Nuorten, alle 35-vuotiaiden, työkyvyttömyyseläkkeensaajien tulevaa kehitystä ennustetaan skenaarioanalyysin avulla. Tutkielmassa ennustetaan tulevaa kehitystä ja tarkastellaan, tuleeko tällä mahdollisesti olemaan vaikutusta eläkejärjestelmän taloudelliseen kestävyyteen. Tutkimusaineisto on sekundääriaineisto, joka koostuu Eläketurvakeskuksen, Kansaneläkelaitoksen ja Tilastokeskuksen tilastoaineistoista.
Työkyvyttömyyseläkkeensaajien kokonaismäärä on pudonnut lähes kolmasosalla 1990-luvun lama- aikaan verrattuna ja tämä heijastuu myös kokonaistyökyvyttömyyseläkemenoihin. Alle 35-vuotiaiden osalta määrä on kuitenkin kasvanut vuodesta 2002 lähtien. Suurimmat sairauspääryhmät, joiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään, ovat tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudosten sairaudet ja mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt. Tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudosten sairaudet vaikuttavat erityisesti vanhempiin ikäluokkiin ja nuorien osalta mielenterveyden häiriöt ovat selkeästi suurin myönteisien työkyvyttömyyseläkepäätöksien taustalla oleva sairauspääryhmä. Osatyökyvyttömyyseläkkeet sekä kuntoutustuet eli määräaikaiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat molemmat kasvaneet tarkasteluajanjaksolla 2002–2017, mutta ne muodostavat vielä pienen osan kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä.
Nuorten työkyvyttömyyseläkkeensaajien osuus samanikäisestä väestöstä on jokaisessa luodussa skenaariossa arvioitu kasvavan. Tämän vaikutus eläkejärjestelmän taloudelliseen kestävyyteen on monimuotoinen. Toisaalta nuorten työkyvyttömyyseläkkeensaajien määrä on edelleen melko pieni ja heille maksettavat eläkkeet ovat keskimääräistä matalampia. Tästä huolimatta vaikutukset eläkejärjestelmään voivat kuitenkin olla pitkäaikaisia, mikäli henkilö päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle nuorena. Suomen vähentynyt syntyvyys luo oman lisähaasteensa eläkejärjestelmän taloudelliselle kestävyydelle, sillä työikäisten määrä vähenee tulevaisuudessa. Tällöin nuorten työkykyyn panostaminen muodostuu aiempaa tärkeämmäksi myös taloudellisesta näkökulmasta.