Kiristystä, kehuja ja kilpailua: Keskustelu Euroopan yhteisöön kuulumisen ehdoista Ison-Britannian pääministerin kyselytunneilla 1979-1984

Abstract

Pro gradu -tutkielma käsittelee keskustelua Euroopan yhteisöön kuulumisen ehdoista Ison-Britannian pääministerin kyselytunneilla vuosina 1979 – 1984. Yhteisöön kuulumisen ehtoja käsiteltiin osana Britannian budjettikysymystä, jossa pääministeri Margaret Thatcherin johdolla maa pyrki pienentämään omaa osuuttaan EY:n budjetista. Britannian jäsenyys Euroopan yhteisössä ja myöhemmin Euroopan unionissa on ollut paljon esillä viime vuosina Brexitin myötä. Tutkielma antaa uudenlaisen näkökulman Britannian ja EU:n suhteiden historialliseen muotoutumiseen. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälaisilla ehdoilla brittipoliitikot pitivät yhteisöön kuulumista Britannian etujen mukaisena ja minkälaisia strategioita he ehdottivat yhteisön muokkaamiseksi haluamaansa suuntaan. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan sitä, millä tavoin parlamentaarisen keskustelun luonne vaikutti esitettyjen argumenttien sisältöön ja niiden esitystapoihin.

Tutkielman aineistona toimivat Britannian budjettikysymystä käsittelevät pääministerin kyselytunnit. Aineiston analyysissa aineisto on jaettu teemoihin ja teemojen sisällä vielä yksityiskohtaisempiin tyyppeihin. Teemoittelun ja tyypittelyn kautta analysoidaan aineiston sisältöjä ja konteksteja tutkimuskysymyksestä käsin. Teemoina toimivat argumentit yhteisön jäsenyyden puolesta ja sitä vastaan. Teemojen sisällä debatit on jaettu erilaisiin strategioihin, joilla parlamentin jäsenet toivat esiin kannatuksensa tai kritiikkinsä Euroopan yhteisöä kohtaan. Strategiat on jaettu vielä keskenään samankaltaisia kritiikin tai puoltamisen keinoja käyttäviin keskusteluihin. Tutkielmassa vertaillaan Britannian suurimpien puolueiden debatteja toisiinsa, jolloin tarkastelun kohteena on Britannian sisäpoliittinen kamppailu äänestäjistä. Pääministerin kyselytuntien analyysissa hyödynnetään paradigmaa parlamentaaristen debattien puheajan jakautumisesta ja sen vaikutuksesta puolueen äänien tavoitteluun. Britannian käyttäessä enemmistövaalitapaa, kansa äänestää tiettyä henkilöä, ei niinkään puoluetta. Parlamentissa hallituspuolueen kannattaa antaa puheaikaa myös puolueen yleisestä linjasta poikkeaville näkemyksille. Tällä tavoin puolueen on mahdollista saada laajempi kannatus kansan keskuudessa.

Britannian parlamentin poliitikot ehdottivat pääministerille erilaisia strategioita, joita he pitivät tehokkaimpina yhteisön muokkaamisessa Britannialle edullisemmaksi. Sekä Konservatiivisen puolueen että Työväenpuolueen poliitikot ehdottivat kiristys- ja kostotoimenpiteitä strategioina, joilla yhteisöstä saataisiin muokattua Britannian etujen mukainen. Tällaisia yksinkertaisia ratkaisuja ehdottamalla he yksinkertaistivat budjettikysymyksen kokonaisuudessaan helposti ratkaistavaksi kysymykseksi, vaikka todellisuudessa kysymys oli monimutkainen. Konservatiiveissa oli myös yhteisöä kannattavia poliitikoita, jotka pyrkivät osoittamaan yhteisön tuomat edut Britannialle. Näin he osoittivat yhteisön täyttävän ehdot, joilla yhteisöön kuuluminen oli Britannian edun mukaista. Työväenpuolueen poliitikoiden puheenvuoroista kaikki kritisoivat yhteisön jäsenyyttä. Osa oppositiopuolueen poliitikoista katsoi, ettei Britannia voinut saavuttaa sellaisia ehtoja, joilla jäsenyydestä olisi saatu kotimaan edun mukaista. Tällaisissa puheenvuoroissa korostui usein pelko Britannian suvereniteetin menettämisestä yhteisön jäsenyyden myötä. He ehdottivat pääministerille suoraan yhteisöstä eroamista. Pääministeri pyrki vastauksissaan perustelemaan valitsemaansa strategiaa, jolla yhteisöä voitaisi muokata Britannialle edullisemmaksi. Thatcher kannatti neuvotteluihin turvautumista yhteisön muokkaamisessa, ja kieltäytyi siis käyttämästä parlamentin poliitikoiden ehdottamia kovempia keinoja yhteisön muokkaamiseksi Britannian etujen mukaiseksi.