Gendernye stereotipy kak sposoby ritoritšeskoi argumentatsii v predvybornyh prezidentskih debatah v Rossii 2018 g. / Sukupuolistereotypiat retorisessa argumentoinnissa Venäjän 2018 presidentinvaaliväittelyissä
Tikkakoski, Sofia (2020)
Tikkakoski, Sofia
2020
Venäjän kielen ja kulttuurin maisteriohjelma - Master's Programme in Russian Language and Culture
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004203387
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004203387
Kuvaus
ГЕНДЕРНЫЕ СТЕРЕОТИПЫ КАК СПОСОБЫ РИТОРИЧЕСКОЙ АРГУМЕНТАЦИИ В ПРЕДВЫБОРНЫХ ПРЕЗИДЕНТСКИХ ДЕБАТАХ В РОССИИ 2018 Г.
Tiivistelmä
Pelkistettyjä odotuksia ja oletuksia naiseudesta ja mieheydestä sekä naisten ja miesten rooleista kutsutaan sukupuolistereotypioiksi. Vaikka perinteisiä sukupuolistereotypioita pyritään nykypäivänä lieventämään, eivät ne kuitenkaan ole täysin menettäneet merkitystään. Erityisesti Venäjällä perinteisillä sukupuolistereotypioilla on suuri merkitys yhteiskunnassa. Tässä tutkielmassa tarkastelen sukupuolistereotypioiden roolia Venäjän 2018 presidentinvaalien vaaliväittelyissä. On tärkeää tarkastella, miten arkikielessä vaikuttavat sukupuolistereotypiat ilmenevät nykypäivän poliitikkojen julkisessa puheessa, sillä sukupuolistereotypiat kertovat yhteiskunnassa vallitsevista rakenteista, normeista ja odotuksista. Tarkoituksena on selvittää, miten sosiaalinen sukupuoli ilmenee kielellisesti ja käyttävätkö presidenttiehdokkaat sitä hyödykseen retorisessa argumentoinnissa. Aineistona olen käyttänyt Venäjän presidentinvaalien vaaliväittelyitä, jotka on lähetetty Pervyi kanal ja Rossija 1 -päätelevisiokanavilla. Tarkastelen kolmea eniten ääniä saanutta ehdokasta (Pavel Grudinin, Vladimir Žirinovski ja Ksenija Sobtšak), jotka olivat henkilökohtaisesti paikalla vaaliväittelyissä.
Tutkielman metodina käytetään retorista analyysia. Retoriikassa kiinnostuksen kohteena ovat argumentoinnin strategiat, joilla viestin vastaanottaja halutaan vakuuttaa. Retorisilla strategioilla tarkoitetaan tietyssä kontekstissa käytettäviä argumentteja, joilla pyritään perustelemaan mielipiteitä tai asenteita. Muodostin oman luokittelutavan O.N. Paršinan työn Strategii i taktiki retševogo povedenija sovremennoi polititšeskoi elity Rossii (2005) pohjalta, sillä yhtenäistä retoristen strategioiden ja taktiikoiden luokittelua ei ole. Analysoin kolmen eri retorisen strategian käyttöä. Analyysissä esittelen ehdokas kerrallaan, miten he käyttävät kutakin strategiaa, ja tulkitsen, miten sosiaalinen sukupuoli ilmenee kielellisten keinojen avulla kussakin strategiassa.
Analyysi osoittaa, että Pavel Grudinin pyrkii luomaan itsestään kuvan sekä puolueen johtajana että miesten kuvitteellisen yhteisön edustajana. Vaaliväittelyissä Grudinin käyttää sosiaalista sukupuoltaan tiedostamattomasti ja tiedostaen poliittisen retoriikan keinona. Vladimir Žirinovski jäljentää perinteisiä oletuksia maskuliinisuudesta. Vaaliväittelyissä Žirinovski käyttää militaristista sanastoa ja korostaa kokemustaan armeijassa luodakseen itsestään kuvan ”todellisena” miehenä. Žirinovskin julkisessa puheessa ilmenee arkikielessä käytettäviä sukupuolistereotypioita. Ksenija Sobtšakin vaalitiimin tavoitteena on luoda uusia stereotypioita naisehdokkaasta ja mahdollisesta naispresidentistä venäläisessä yhteiskunnassa. Vaaliväittelyissä Sobtšak käyttää feminiinisyyttään hyödykseen retorisessa argumentoinnissa.
Tutkielman perusteella voidaan päätellä, että arkipuheessa käytetyt sukupuolistereotypiat siirtyvät julkiseen poliittiseen diskurssiin. Paikoitellen ehdokkaat myös korostavat tarkoituksella omaa sosiaalista sukupuoltaan vakuuttaakseen yleisön. Sukupuoli esiintyy sekä tiedostomattomana että tiedostettuna tekijänä poliittisessa retoriikassa. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että biologisella ja sosiaalisella sukupuolella on merkittävä rooli venäläisessä poliittisessa kulttuurissa ja että sosiaalista sukupuolta käytetään retorisena aseena venäläisessä poliittisessa diskurssissa. Lisäksi analyysi osoittaa, että vaalikampanjadiskurssi itsessään luo, tukee ja päivittää oletuksia maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä.
Tutkielman metodina käytetään retorista analyysia. Retoriikassa kiinnostuksen kohteena ovat argumentoinnin strategiat, joilla viestin vastaanottaja halutaan vakuuttaa. Retorisilla strategioilla tarkoitetaan tietyssä kontekstissa käytettäviä argumentteja, joilla pyritään perustelemaan mielipiteitä tai asenteita. Muodostin oman luokittelutavan O.N. Paršinan työn Strategii i taktiki retševogo povedenija sovremennoi polititšeskoi elity Rossii (2005) pohjalta, sillä yhtenäistä retoristen strategioiden ja taktiikoiden luokittelua ei ole. Analysoin kolmen eri retorisen strategian käyttöä. Analyysissä esittelen ehdokas kerrallaan, miten he käyttävät kutakin strategiaa, ja tulkitsen, miten sosiaalinen sukupuoli ilmenee kielellisten keinojen avulla kussakin strategiassa.
Analyysi osoittaa, että Pavel Grudinin pyrkii luomaan itsestään kuvan sekä puolueen johtajana että miesten kuvitteellisen yhteisön edustajana. Vaaliväittelyissä Grudinin käyttää sosiaalista sukupuoltaan tiedostamattomasti ja tiedostaen poliittisen retoriikan keinona. Vladimir Žirinovski jäljentää perinteisiä oletuksia maskuliinisuudesta. Vaaliväittelyissä Žirinovski käyttää militaristista sanastoa ja korostaa kokemustaan armeijassa luodakseen itsestään kuvan ”todellisena” miehenä. Žirinovskin julkisessa puheessa ilmenee arkikielessä käytettäviä sukupuolistereotypioita. Ksenija Sobtšakin vaalitiimin tavoitteena on luoda uusia stereotypioita naisehdokkaasta ja mahdollisesta naispresidentistä venäläisessä yhteiskunnassa. Vaaliväittelyissä Sobtšak käyttää feminiinisyyttään hyödykseen retorisessa argumentoinnissa.
Tutkielman perusteella voidaan päätellä, että arkipuheessa käytetyt sukupuolistereotypiat siirtyvät julkiseen poliittiseen diskurssiin. Paikoitellen ehdokkaat myös korostavat tarkoituksella omaa sosiaalista sukupuoltaan vakuuttaakseen yleisön. Sukupuoli esiintyy sekä tiedostomattomana että tiedostettuna tekijänä poliittisessa retoriikassa. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että biologisella ja sosiaalisella sukupuolella on merkittävä rooli venäläisessä poliittisessa kulttuurissa ja että sosiaalista sukupuolta käytetään retorisena aseena venäläisessä poliittisessa diskurssissa. Lisäksi analyysi osoittaa, että vaalikampanjadiskurssi itsessään luo, tukee ja päivittää oletuksia maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä.