Merkittävät vuorovaikutuskokemukset johtaja-johdettavasuhteessa

Abstract

Johtamisviestinnän tutkimus on keskittynyt määrittelemään periaatteellisesta näkökulmasta, milloin ja millainen johtamisviestintä on hyvää, taitavaa ja menestyksellistä. Tässä tutkielmassa käsitellään johtamisen perustasoa, johtajan ja johdettavan välistä vuorovaikutusta ja keskiöön nostetaan johdettavien kokemukset. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millainen johtajan ja johdettavan välinen vuorovaikutus on merkityksellistä johdettavan näkökulmasta ja syventää johtajan ja johdettavan välistä suhdetta. Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin käyttäen kriittisten tapahtumien tutkimusmenetelmää. Tutkielmaa varten haastateltiin kahtatoista henkilöä, jotka työskentelivät samassa finanssialan yrityksessä. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä ottaen huomioon kriittisten tapahtumien tutkimusmenetelmän suositukset. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu johtaja-johdettavasuhteen vaihdantateoriaan sekä tutkimustietoon johtamisviestinnästä, johtajien vuorovaikutusosaamisesta sekä johtajien ja johdettavien keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Tulosten mukaan johdettavalle on merkityksellistä sellainen vuorovaikutus, joka auttaa johdettavaa kehittymään ja onnistumaan työssään, kokemaan työn iloa ja sitoutumista työhön sekä voimaan työssä hyvin. Tutkielman tulosten mukaan vuorovaikutussuhteen alkuvaiheessa korostuu johtajan vuorovaikutusosaaminen. Johtaja tarvitsee vuorovaikutuksen hallintataitoja ja taitoa hallita uuteen suhteeseen liittyviä jännitteitä, kykyä kuunnella, viestiä avoimesti ja kiinnostusta johdettavaa kohtaan. Korkealaatuisissa johtaja-johdettavasuhteissa johdettavat kokivat johtajan osoittaman luottamuksen, tuen antamisen ja kiinnostuksen osoittamisen tärkeimmiksi johtajan viestinnän piirteiksi. Luottamuksen ulottuvuuksia olivat arvostuksen osoittaminen, molemminpuolinen avoin viestintä ja palautteenanto sekä esimiehen puutteiden näyttäminen. Tuen antamiseen sisältyivät yhteinen ongelmanratkaisu, valmentava ja positiivinen viestintä, kuunteleminen sekä esimiehen helppo lähestyttävyys. Kiinnostuksen osoittamisen ulottuvuuksia olivat huomioiminen ja empatia. Kun johtajan viestinnässä oli näitä piirteitä, se mahdollisti myös johdettavan aktiivisuuden vuorovaikutuksessa ja vastavuoroisen käyttäytymisen. Johdettava luotti esimieheensä ja arvosti tätä, viesti avoimesti, antoi esimiehelle palautetta ja tuki tätä. Heikkolaatuisia ja keskitasoisia vuorovaikutussuhteita luonnehti vuorovaikutus, jossa johdettava ei kokenut tulevansa kuulluksi eikä saanut tukea toimintansa kehittämiseen tai haastavien tilanteiden ratkaisemiseen. Heikkolaatuisiin suhteisiin johti luottamuksen puute ja vähättely sekä esimiehen valtaa osoittava, syyllistävä viestintä ja empatian puute johdettavan haastavassa elämäntilanteessa.