Media lonkeroisten voimien ajalla: Donna Harawayn haaste mediatutkimukselle

Abstract

Maailmalla tunnettu yhdysvaltalainen feminismin teoreetikko ja tieteentutkija Donna Haraway on jäänyt suomalaisessa mediatutkimuksessa verrattain tuntemattomaksi nimeksi, vaikka hänen luovasta ja omaleimaisesta ajattelustaan voi ammentaa hedelmällisiä näkökulmia myös median tarkasteluun. Tämä teoreettinen pro gradu -tutkielma syventyy Harawayn käsitteistä erityisesti Chthuluseeniin, joka yhdistää materiaalisen maailman ajallisuuksien jatkumoon. Chthuluseeni on Harawayn ajattelussa kriittinen aika ihmiskunnalle, koska siitä selviytyäkseen ihmisten täytyy oppia luomaan uudenlaista sukulaisuutta ja liittoutumia maapallon muiden olentojen kanssa. Toinen keskeinen Harawayn käsite on kumppanilajit, jonka avulla hän nivoo ihmisen osaksi monilajisia verkostoja, niiden yhdeksi osatekijäksi muiden joukossa. Näiden kahden käsitteen ja muiden Harawayn ajatusten pohjalta suuntaan tutkielmassa huomion median ymmärtämiseen Chthuluseenin ajalla pohtien, millaisia haasteita ja lähtökohtia ”lonkeroisten voimien” aikakausi asettaa mediatutkimukselle.

Lähestyn mediaa työssäni laajempana kokonaisuutena kuin vain ihmislähtöisinä mediateknologioina ja -ympäristöinä. Mielenkiintoni kohteina ovat sellaiset orgaanisuuden ja materiaalisuuden muodot, joita sekä maapallon inhimilliset että ei-inhimilliset olennot käyttävät ympäristönsä havaitsemiseen ja kommunikointiin toistensa kanssa. Lisäksi käsittelen sitä, kuinka ihminen voi rakentaa uudenlaista sukulaisuutta ei-inhimillisten olentojen kanssa mediateknologioiden avulla. Hyödynnän Donna Harawayn käsitteitä ja pohdin hänen ajatuksiaan erityisesti materiaalisen mediatutkimuksen näkökulmasta, mutta työ sivuaa useita muitakin tieteenaloja, kuten tieteen ja teknologian tutkimusta sekä filosofiaa ja biologiaa.

Harawayn kumppanilajin käsite venyttää median ymmärtämisen rajat ihmislähtöisyyttä laajemmalle osoittaen, että mediassa ei ole kyse vain ihmisiin kytkeytyvästä ilmiöstä vaan hyvin moninaisesta ja monilajisesta kokonaisuudesta. Chthuluseeniin oleellisesti liittyvät lonkeroiset voimat taas nostavat esiin, että elementaalisuus ja planetaarisuus rakentavat maapallosta itsestään mediaympäristön, jonka signaaleja jokainen maan olento tulkitsee ja hyödyntää omalla tavallaan. Esitän tutkielmassani, että maailma on ympäristönsä kanssa resonoivista monilajisista materiaalisista medioista syntyvä kudelma, jossa sekä ihmiset että ei-inhimilliset olennot aina elollisista organismeista mekaanisiin koneisiin ovat tärkeitä toimijoita. Tämän ymmärtäminen auttaa meitä ihmisiä huomaamaan sellaista lajiyhteyttä ja kommunikaation mahdollisuuksia, jotka voisivat muuten jäädä pimentoon. Samalla käy mahdolliseksi laajentaa ja moninaistaa käsitystä siitä, kuinka maapallo toimii maailman mediumina.

Chthuluseenin haasteeseen tarttuvalla mediatutkimuksella on sanottavaa myös media-alan, muun muassa journalismin käytäntöjen, kehittämisen kannalta, ja nostan tätä koskevia huomioita esiin työni lopussa.