Osallisuuden merkityksiä etsimässä : Diskurssianalyysi Tampereen kaupungin osallisuus- ja yhteisöllisyysmallista
Heikintalo, Henri (2020)
Heikintalo, Henri
2020
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-04-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004173348
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004173348
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia merkityksiä osallisuudelle rakennetaan Tampereen kaupungin osallisuus- ja yhteisöllisyysmallissa. Osallisuus- ja yhteisöllisyysmalli on Tampereen kaupungin kehittämä, osallisuuden edistämiseen tähtäävä strateginen malli. Osallisuuden merkitysten lisäksi tutkielmassa käsitellään näiden merkitysten tuottamisen tapoja, sekä julkishallinnolle ja kaupunkilaisille rakentuvia rooleja. Aineistona tutkimuksessa käytetään neljää Tampereen kaupungin tuottamaa strategista asiakirjaa, jotka käsittelevät osallisuus- ja yhteisöllisyysmallia. Näitä asiakirjoja tarkastellaan diskurssianalyyttisella tutkimusotteella, jonka avulla merkityksiä ja niiden tuottamista voidaan tehdä näkyväksi.
Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa sosiaalisen konstruktionismin ajatukseen kielen olennaisesta roolista sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa. Todellisuuden sosiaalisen rakentumisen näkökulma tarkoittaa myös sitä, että osallisuuden merkityksiä ei nähdä objektiivisina totuuksina, vaan valtasuhteiden ja eri toimijoiden intressien kautta tuotettuina. Tutkielman teoreettiseen viitekehykseen kuuluvat lisäksi osallisuuden kontekstuaalisuutta korostava osallisuuden porrasmalli, sekä deliberatiivisesta ja agonistisesta demokratiateoriasta sovelletut ajatukset hallinnon ja kaupunkilaisten vuoropuhelun luonteesta osallisuuteen liittyen.
Aineistosta nousee keskeisesti esiin kaksi osallisuuden merkityksiä tuottavaa diskurssia, jotka on nimetty vuoropuheludiskurssiksi ja mahdollistamisdiskurssiksi. Vuoropuheludiskurssissa osallisuuden merkitys nähdään ennen kaikkea hallinnon ja kaupunkilaisten välisenä vuoropuheluna. Kaupungin roolina tässä diskurssissa on tämän vuoropuhelun ohjaaminen, ja kaupunkilaisen tehtäväksi rakentuu vuoropuheluun osallistuminen. Mahdollistamisdiskurssissa osallisuuden merkitys tuotetaan kaupungin luomien mahdollisuuksien ja olosuhteiden olemassaoloksi. Kaupunki nähdään tässä diskurssissa osallisuuden mahdollistajana ja alustana, ja kaupunkilaiset toimivat näiden mahdollisuuksien ja olosuhteiden puitteissa.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että osallisuuden merkitykset rakentuvat osallisuus- ja yhteisöllisyysmallissa itsestään selvinä pidettyinä ja hallintolähtöisesti määriteltyinä. Osallisuuden merkityksiä tuottavia diskursseja ylläpidetään ja perustellaan vakuuttelulla, jossa korostuu etenkin osallisuuden käsittäminen tulevaisuuden haasteena sekä osana Tampereen mainetta. Tutkimuksessa todetaan, että osallisuuden merkitysten uskottavuuden perustelun lisäksi vakuuttelu samalla myös rakentaa ja muovaa näitä merkityksiä.
Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa sosiaalisen konstruktionismin ajatukseen kielen olennaisesta roolista sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa. Todellisuuden sosiaalisen rakentumisen näkökulma tarkoittaa myös sitä, että osallisuuden merkityksiä ei nähdä objektiivisina totuuksina, vaan valtasuhteiden ja eri toimijoiden intressien kautta tuotettuina. Tutkielman teoreettiseen viitekehykseen kuuluvat lisäksi osallisuuden kontekstuaalisuutta korostava osallisuuden porrasmalli, sekä deliberatiivisesta ja agonistisesta demokratiateoriasta sovelletut ajatukset hallinnon ja kaupunkilaisten vuoropuhelun luonteesta osallisuuteen liittyen.
Aineistosta nousee keskeisesti esiin kaksi osallisuuden merkityksiä tuottavaa diskurssia, jotka on nimetty vuoropuheludiskurssiksi ja mahdollistamisdiskurssiksi. Vuoropuheludiskurssissa osallisuuden merkitys nähdään ennen kaikkea hallinnon ja kaupunkilaisten välisenä vuoropuheluna. Kaupungin roolina tässä diskurssissa on tämän vuoropuhelun ohjaaminen, ja kaupunkilaisen tehtäväksi rakentuu vuoropuheluun osallistuminen. Mahdollistamisdiskurssissa osallisuuden merkitys tuotetaan kaupungin luomien mahdollisuuksien ja olosuhteiden olemassaoloksi. Kaupunki nähdään tässä diskurssissa osallisuuden mahdollistajana ja alustana, ja kaupunkilaiset toimivat näiden mahdollisuuksien ja olosuhteiden puitteissa.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että osallisuuden merkitykset rakentuvat osallisuus- ja yhteisöllisyysmallissa itsestään selvinä pidettyinä ja hallintolähtöisesti määriteltyinä. Osallisuuden merkityksiä tuottavia diskursseja ylläpidetään ja perustellaan vakuuttelulla, jossa korostuu etenkin osallisuuden käsittäminen tulevaisuuden haasteena sekä osana Tampereen mainetta. Tutkimuksessa todetaan, että osallisuuden merkitysten uskottavuuden perustelun lisäksi vakuuttelu samalla myös rakentaa ja muovaa näitä merkityksiä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [9041]