"Sori. Lahkolapsuus." Uskonnollisesta yhteisöstä eronneiden vuorovaikutussuhteet ja identiteetti

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä uskonnollisesta yhteisöstä eronneiden vuorovaikutussuhteiden sekä identiteetin kehittymisestä. Tutkimuksen kohteena ovat vanhoillislestadiolaisuudesta eronneet, sillä vanhoillislestadiolaisuus on yksi Suomen pääuskonnon suurimmista herätysliikkeistä. Vanhoillislestadiolaisista tehty tutkimus on keskittynyt yhteisössä koettuun henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan, eikä vuorovaikutusta eron jälkeen ole tutkittu. Aiempaa tutkimusta vuorovaikutussuhteiden ja identiteetin kehittymisestä uskonnollisesta yhteisöstä eroamisen jälkeen on tehty esimerkiksi Jehovan todistajista ja ortodoksijuutalaisista. Eri uskonnollisten yhteisöjen säännöt ja käytänteet eroavat kuitenkin paljon toisistaan, joten on tärkeää tutkia, miten juuri vanhoillislestadiolaisuudesta eronneet kokevat vuorovaikutussuhteidensa ja identiteettinsä kehittymisen. Teoreettisena taustana vuorovaikutussuhteiden analyysissä hyödynnetään viestinnän mukauttamisen teoriaa ja identiteetin analyysin apuna teoriaa symbolisesta interaktionismista. Vuorovaikutussuhteiden osalta tutkimus pyrkii vastaamaan siihen, miten uskonnollisesta yhteisöstä eronneen vuorovaikutussuhteet yhteisöön kuuluviin läheisiin sekä yhteisön ulkopuolisiin läheisiin kehittyvät. Identiteettiä tarkastellaan kysymällä, kuinka identiteetti rakentuu uudelleen vuorovaikutustilanteissa uskonnollisesta yhteisöstä eroamisen jälkeen. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, johon osallistui viisi vanhoillislestadiolaisuudesta eronnutta henkilöä. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia, jonka pohjalta aineisto jaettiin teemoihin. Tutkimustuloksista selviää, että vanhoillislestadiolaisuudesta eronneiden vuorovaikutussuhteet yhteisön jäseniin etääntyvät arvomaailman ja arkitekemisten muutoksen myötä. Sekä eronneet että yhteisön jäsenet kuitenkin lähentävät vuorovaikutustaan toisiinsa nähden välttääkseen konflikteja ja kiusallisia tilanteita. Vuorovaikutussuhteet yhteisön ulkopuolisiin ihmisiin sen sijaan paranevat eron jälkeen, kun vanhoillislestadiolaisuus ei enää määrittele identiteettiä ja saa olla vapaammin oma itsensä. Vuorovaikutussuhteiden ja identiteetin kannalta merkitykselliseksi koetaan myös vertaistuki etenkin muilta vanhoillislestadiolaisuudesta eronneilta. Tuloksista voidaan päätellä, että eroprosessi vaikuttaa eronneiden henkilöiden sosiaaliseen elämään ja oman identiteetin kokemiseen. Yhteiskunnallisesti ajatellen tutkimustuloksemme ovat tärkeitä, sillä ne osoittavat sosiaalisen ympäristön muutoksen yhteyden yksilön vuorovaikutuskäyttäytymiseen ja voivat auttaa eronneiden integroitumista yhteisön ulkopuoliseen yhteiskuntaan.