Ukki on ollut elämäni suurin tukipilari: Tutkimus isovanhempien merkityksestä nuoren elämänkulussa
Vento, Marika (2020)
2020
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004173340
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004173340
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan 20‒29-vuotiaiden nuorten aikuisten kokemuksia heidän isovanhemmistaan ja sitä, mikä merkitys isovanhemmilla on ollut nuoren elämänkulussa. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia merkityksiä isovanhemmilla on ollut nuoren valintoihin, jotka vaikuttavat nuoren elämänkulkuun.
Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka muotoutuivat haastattelujen aikana tarinnalliseen muotoon. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina toimivat nuoruus elämänvaiheena, kokemuksellisuus, ylisukupolvisuus, perhesuhteet, sukupolvien välinen vuorovaikutus sekä elämänkulku. Elämänkulkua tarkastellaan Daniel J. Levinsonin elämänkulkuteorian kautta. Levinsonin teoria perustuu elämänkulun vaiheisiin ja siirtymiin. Elämänkulku koostuu suhteista, joita henkilöllä on eri asioihin ja henkilöihin elämänsä aikana. Tässä tutkimuksessa sukupolvet ovat nuori (lastenlapsi) ja isovanhemmat. Tutkimusanalyysi on narratiivinen.
Jokaisella tutkimukseen osallistuneella neljällä nuorella aikuisella on neljä isovanhempaa. Tutkimukseen ei haastateltu isovanhempia. Tutkimukseen osallistuneet kuvaavat omaa suhdettaan isovanhempiinsa. Tutkimuksessa haluttiin tuoda esiin nuorten aikuisten omaa ääntä, joten heidän kertomuksensa on säilytetty kokonaisina tarinoina. Tarinoista on koostettu neljä ydintarinaa isovanhemmuudesta, jotta tarinat näyttäytyvät johdonmukaisina ja kronologisina kokonaisuuksina. Tarinoista on nostettu laajempaan keskusteluun keskeisimmät ulottuvuudet, joita luetaan temaattisesti.
Tutkimushavaintona on, että isovanhemmilla on merkitystä nuoren elämänkulkuun, kuten opiskelualan valintaan, harrastukseen, perinteiden jatkuvuuteen sekä nuoren arvomaailman rakentumiseen. Isovanhemmilla on tutkimuksen perusteella ollut merkitystä myös nuoren turvalliseen kasvuympäristöön. Lisäksi menneisyydessä tapahtuneet merkitykselliset asiat ovat vahvasti läsnä myös nykyisyydessä. Nuoret tuntevat suurta kiitollisuutta isovanhempiaan kohtaan, olipa suhde isovanhempaan kuinka haasteellinen tahansa.
Voidaan todeta, että nuorten suhteet isovanhempiin voivat olla nuoren elämänkulkua tukevia tai uhkaavia, mutta eivät koskaan vähämerkityksellisiä. Tutkimushavainnot inspiroivat jatkotutkimusideoita. Pitkittäistutkimuksen avulla olisi mahdollista saada tietoa isovanhempien ja nuorten suhteiden kehittymisestä sekä suhteen merkityksestä elämänkulussa pitkällä aikavälillä.
Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka muotoutuivat haastattelujen aikana tarinnalliseen muotoon. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina toimivat nuoruus elämänvaiheena, kokemuksellisuus, ylisukupolvisuus, perhesuhteet, sukupolvien välinen vuorovaikutus sekä elämänkulku. Elämänkulkua tarkastellaan Daniel J. Levinsonin elämänkulkuteorian kautta. Levinsonin teoria perustuu elämänkulun vaiheisiin ja siirtymiin. Elämänkulku koostuu suhteista, joita henkilöllä on eri asioihin ja henkilöihin elämänsä aikana. Tässä tutkimuksessa sukupolvet ovat nuori (lastenlapsi) ja isovanhemmat. Tutkimusanalyysi on narratiivinen.
Jokaisella tutkimukseen osallistuneella neljällä nuorella aikuisella on neljä isovanhempaa. Tutkimukseen ei haastateltu isovanhempia. Tutkimukseen osallistuneet kuvaavat omaa suhdettaan isovanhempiinsa. Tutkimuksessa haluttiin tuoda esiin nuorten aikuisten omaa ääntä, joten heidän kertomuksensa on säilytetty kokonaisina tarinoina. Tarinoista on koostettu neljä ydintarinaa isovanhemmuudesta, jotta tarinat näyttäytyvät johdonmukaisina ja kronologisina kokonaisuuksina. Tarinoista on nostettu laajempaan keskusteluun keskeisimmät ulottuvuudet, joita luetaan temaattisesti.
Tutkimushavaintona on, että isovanhemmilla on merkitystä nuoren elämänkulkuun, kuten opiskelualan valintaan, harrastukseen, perinteiden jatkuvuuteen sekä nuoren arvomaailman rakentumiseen. Isovanhemmilla on tutkimuksen perusteella ollut merkitystä myös nuoren turvalliseen kasvuympäristöön. Lisäksi menneisyydessä tapahtuneet merkitykselliset asiat ovat vahvasti läsnä myös nykyisyydessä. Nuoret tuntevat suurta kiitollisuutta isovanhempiaan kohtaan, olipa suhde isovanhempaan kuinka haasteellinen tahansa.
Voidaan todeta, että nuorten suhteet isovanhempiin voivat olla nuoren elämänkulkua tukevia tai uhkaavia, mutta eivät koskaan vähämerkityksellisiä. Tutkimushavainnot inspiroivat jatkotutkimusideoita. Pitkittäistutkimuksen avulla olisi mahdollista saada tietoa isovanhempien ja nuorten suhteiden kehittymisestä sekä suhteen merkityksestä elämänkulussa pitkällä aikavälillä.