Pedagoginen suunnittelutyö päiväkotiryhmässä
Thurén, Milka (2020)
Thurén, Milka
2020
Varhaiskasvatus, kasvatustieteen kandidaatin tutkinto - Early Childhood Education, Bachelor of Arts (education)
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-04-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004173330
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004173330
Tiivistelmä
Tutkimukseni aiheena on pedagoginen suunnittelutyö päiväkotiryhmässä varhaiskasvatuksen opettajan näkökulmasta katsottuna. Tutkimus on toteutettu keväällä 2019 kahdessa Tampereen kunnallisessa päiväkodissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettaja suunnittelee ryhmänsä pedagogiikkaa, osana kasvattajatiimiä.
Varhaiskasvatusta määrittävä valtakunnallinen opetussuunnitelma uudistettiin 2018, kun normittavaksi se tuli jo 2016. Myös varhaiskasvatuslaki päivitettiin 2018. Nämä muutokset ovat nostaneet varhaiskasvatuksen laadun vahvasti esille ja arvioinnin kohteeksi. Suunnittelun tasoja ja sisällöllisiä elementtejä on toimintaympäristössä useita, ja osa niistä on vaarassa jäädä päiväkodin arjessa näkymättömiin. Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa paneuduttiin laatuun merkittävästi vaikuttavaan sisällölliseen tekijään, pedagogiseen suunnittelutyöhön. Tehtävänä oli selvittää, millä tavalla varhaiskasvattajat käsittävät päiväkodin pedagoginen suunnittelun osana arjen työtään. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa.
Tutkimuksen tuloksena syntyi kuva, jossa varhaiskasvatusta ohjaavista asiakirjoista arkeen sovellettiin käytännössä lähinnä eritasoisia varhaiskasvatussuunnitelmia, erityisesti lapsi- ja ryhmä-vasuja. Lasten henkilökohtaisen tuntemisen sekä varhaiskasvatussuunnitelmien hyvän hallinnan katsottiin mahdollistavan sisältöjen painopisteen vaihtelun eri aikoina ja takaavan laadukkaan pedagogisen toiminnan myös suunnitelmien muuttuessa. Pienryhmätoiminnan suunnittelu koettiin hyvänä työkaluna pidemmän aikavälin suunnittelutyössä. Myös kasvattajatiimin pitkäaikainen yhteistyö näytti tukevan suunnittelutyötä. Mahdolliset tukipyynnöt kohdistettiin useimmiten kiertäville varhaiseritysopettajille, joskin myös opettajankokousten vertaistuen merkitys tunnistettiin. Päiväkodin ulkopuolisista tahoista suunnittelun ja erityisesti ongelmienratkaisun kannalta merkityksellisimpinä pidettiin vanhempia; integroidussa erityisryhmässä myös muun muassa erilaisia terapeutteja ja lastensuojelua.
Lasten osallisuutta tuettiin leikinvalintatauluilla sekä haastatteluilla. Opettajan lakisääteinen suunnitteluaika koettiin useimmiten riittäväksi, joskin osa haastatelluista korosti organisointityön vievän ison osan suunnittelun kokonaisajasta. Aloittelevilla varhaiskasvatuksenopettajilla kokemus omasta osaamisesta ja pystyvyydestä vaihteli, kun taas kokeneemman usko molempiin oli varsin vakaa.
Jatkotutkimusaiheina esiin nousi arviointi- ja kehittämistoiminnan sekä kasvattajatiimin moniammatillisen yhteistyön vaikutus suunnittelutyön kokonaisuuteen.
Varhaiskasvatusta määrittävä valtakunnallinen opetussuunnitelma uudistettiin 2018, kun normittavaksi se tuli jo 2016. Myös varhaiskasvatuslaki päivitettiin 2018. Nämä muutokset ovat nostaneet varhaiskasvatuksen laadun vahvasti esille ja arvioinnin kohteeksi. Suunnittelun tasoja ja sisällöllisiä elementtejä on toimintaympäristössä useita, ja osa niistä on vaarassa jäädä päiväkodin arjessa näkymättömiin. Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa paneuduttiin laatuun merkittävästi vaikuttavaan sisällölliseen tekijään, pedagogiseen suunnittelutyöhön. Tehtävänä oli selvittää, millä tavalla varhaiskasvattajat käsittävät päiväkodin pedagoginen suunnittelun osana arjen työtään. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa.
Tutkimuksen tuloksena syntyi kuva, jossa varhaiskasvatusta ohjaavista asiakirjoista arkeen sovellettiin käytännössä lähinnä eritasoisia varhaiskasvatussuunnitelmia, erityisesti lapsi- ja ryhmä-vasuja. Lasten henkilökohtaisen tuntemisen sekä varhaiskasvatussuunnitelmien hyvän hallinnan katsottiin mahdollistavan sisältöjen painopisteen vaihtelun eri aikoina ja takaavan laadukkaan pedagogisen toiminnan myös suunnitelmien muuttuessa. Pienryhmätoiminnan suunnittelu koettiin hyvänä työkaluna pidemmän aikavälin suunnittelutyössä. Myös kasvattajatiimin pitkäaikainen yhteistyö näytti tukevan suunnittelutyötä. Mahdolliset tukipyynnöt kohdistettiin useimmiten kiertäville varhaiseritysopettajille, joskin myös opettajankokousten vertaistuen merkitys tunnistettiin. Päiväkodin ulkopuolisista tahoista suunnittelun ja erityisesti ongelmienratkaisun kannalta merkityksellisimpinä pidettiin vanhempia; integroidussa erityisryhmässä myös muun muassa erilaisia terapeutteja ja lastensuojelua.
Lasten osallisuutta tuettiin leikinvalintatauluilla sekä haastatteluilla. Opettajan lakisääteinen suunnitteluaika koettiin useimmiten riittäväksi, joskin osa haastatelluista korosti organisointityön vievän ison osan suunnittelun kokonaisajasta. Aloittelevilla varhaiskasvatuksenopettajilla kokemus omasta osaamisesta ja pystyvyydestä vaihteli, kun taas kokeneemman usko molempiin oli varsin vakaa.
Jatkotutkimusaiheina esiin nousi arviointi- ja kehittämistoiminnan sekä kasvattajatiimin moniammatillisen yhteistyön vaikutus suunnittelutyön kokonaisuuteen.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8800]