Peruskoulun 8.-9. luokan oppilaiden itsearvioidut vaikeudet koulunkäynnissä ja opiskeluhuollon palvelujen käyttö: Kouluterveyskysely 2017

Abstract

Lasten ja nuorten koulunkäyntiin liittyvät vaikeudet ovat lisääntyneet. Vaikeudet ovat yhteydessä fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin sekä lisäävät riskiä syrjäytymiskehitykseen. Opiskeluhuollon tehtävänä on koulunkäynnin tukeminen ongelmatilanteissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata peruskoulun 8.-9. luokan oppilaiden koulunkäynnin vaikeuksia ja niiden esiintyvyyttä sekä tutkia koulunkäynnin vaikeuksien yhteyttä opiskeluhuollon palveluiden käyttöön. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa opiskeluhuollon palveluiden ja ennaltaehkäisevien palveluiden kehittämiseen. Tutkimuksen aineistona oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kouluterveyskysely 2017 (N = 73 680). Koulunkäynnin vaikeuksien ja opiskeluhuollon palveluiden käytön välisen yhteyden osoittamiseen käytettiin tilastollisina menetelminä ristiintaulukointia ja multinomiaalista regressioanalyysia. Aineistoa käsiteltiin sukupuolittain.

Tutkimuksen tulosten mukaan vaikeudet koulunkäynnissä olivat yleisiä, 10,0-33,2 %:lla 8.-9. luokan oppilaista oli erilaisia itsearvioituja koulunkäynnin vaikeuksia melko paljon tai erittäin paljon. Eniten vaikeuksia oli suullisessa esiintymisessä (33,2 %) ja kokeisiin valmistautumisessa (32,1 %), vähiten digitaalisten laitteiden käytössä (10,0 %). Joka viidennellä on vaikeuksia seurata opetusta oppitunneilla, vaikeuksia läksyjen tekemisessä, kokeisiin valmistautumisessa, vaikeuksia kirjoittamista, lukemista ja laskemista vaativien tehtävien tekemisessä sekä vaikeuksia tunnilla vastaamisessa. Opiskeluhuollon palveluista eniten käytettiin terveydenhoitajan palveluita (38,0 %) ja lääkärin palveluita (23,8 %), kuraattorin ja psykologin palveluita oli käyttänyt noin viidennes vastaajista. Tytöt käyttivät kaikkia opiskeluhuollon palveluita enemmän kuin pojat.

Itsearvioiduilla koulunkäynnin vaikeuksilla ja opiskeluhuollon palveluiden käytön välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys. Oppilaat, joilla oli enemmän vaikeuksia, käyttivät enemmän palveluita. Tytöt kuitenkin arvioivat vaikeuksiensa määrän useimmilla koulunkäynnin osa-alueella suuremmiksi kuin pojat. Lisäksi tytöt käyttivät kaikkia opiskeluhuollon palveluita enemmän kuin pojat, joilla on vastaava määrä vaikeuksia. Pojat arvioivat tyttöjä useammin, että heillä ei ollut tarvetta palveluille. Tarkasteltaessa ryhmää, joka ei ollut päässyt opiskeluhuollon palveluihin, vaikka oli yrittänyt, tulokset osoittavat, että suurempi määrä koulunkäynnin vaikeuksia johti heikompaan palvelutarpeen tyydyttymiseen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Suomessa on puutteita opiskeluhuollon palveluiden saatavuudessa ja tasa-arvoisessa jakautumisessa. Kuntien keskeinen tehtävä on turvata varhainen apu ja tuki peruskoulussa sitä tarvitseville. Tämän tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että koulunkäynnin vaikeuksien arvioinnissa ja palveluntarpeen kokemisessa on sukupuolittunutta eroa. Poikien koulunkäyntiin liittyviä vaikeuksia tulisi pyrkiä tunnistamaan ja sukupuolten välistä eroa palveluiden käytössä pyrkiä kaventamaan.