Päiväkodin johtajat varhaiskasvatuksen muutosten implementoijina

Abstract

Varhaiskasvatuksessa on tapahtunut paljon muutoksia pedagogisissa käsityksissä, lainsäädännössä sekä käytännöissä vuosien 2015-2019 välillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää päiväkodin johtajien käsityksiä muutoksista ja niiden toimeenpanosta yksikkötasolla. Tutkimuksellani kuvaan muutosten johtamiseen liittyviä haasteita ja onnistumisia sekä muutosten jälkeistä varhaiskasvatuksen johtajuuden ja toimintakulttuurin tilaa johtajien näkökulmasta. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa käytettiin narratiivista tutkimusotetta. Tutkimuksen aineisto hankittiin kuuden johtajan kerronnallisella haastattelulla. Johtajat olivat toimineet päiväkodin johtajina 7-40 vuotta, ja heidän eri kokoisiset yksikkönsä sijaitsivat kunnan eri alueilla. Aineiston analyysissä käytin analyysitriangulaatiota, jotta aineiston ymmärtäminen syvenisi. Johtajien tuottamia merkityksiä varten loin narratiivien analyysin avulla johtajista omat narratiiviset tiivistelmät. Merkityksienannon laajempaa käsittelyä varten loin aineistosta sisällönanalyysin avulla erilaisia muutosnäkökulmia. Muutoksien toteuttamista selvitin narratiivisen analyysin avulla, ja loin johtajista heidän toimintatapojaan kuvailevat narratiivit. Tutkimuksessani selvisi, että muutokset koettiin ammatillisen työn ja henkilökunnan näkökulman lisäksi laatu- ja haastenäkökulmista. Muutokset ovat vaikuttaneet henkilökunnan työtehtäviin, toimintatapoihin, työn kehittämiseen ja osallisuuteen. Johtajat pohtivat muutoksia myös työntekijöiden ammatti-identiteetin ja työhyvinvoinnin kautta. Muutokset edesauttoivat varhaiskasvatuksen tasalaatuisuutta, mutta toisaalta muutosten toteutumisen haasteena olivat resurssit, lain noudattaminen, työaikaan liittyvät ohjeistukset sekä henkilökunnan työhyvinvointi. Muutoksiin liittyvät johtajuusnarratiivit rakentuivat keskustelun, osaamisen, henkilökunnan tukemisen sekä rohkeuden ympärille. Johtajien toimintatavoista selvisi, että he toteuttivat strategista ja pedagogista johtajuutta sekä johtivat vahvasti myös yksikkönsä osaamista. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että muutokset ovat olleet tarpeellisia ja ne koetaan pääosin positiivisina. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkimus ei myöskään kerro onko henkilökunta muutosten täytäntöönpanosta samaa mieltä kuin johtaja. Jatkotutkimusta tarvitaan muutosten vaikutuksista työntekijöiden ammatti-identiteettiin ja työhyvinvointiin; miten ”kaikki tekee kaikkea”- kulttuurin poistuminen on vaikuttanut lastenhoitajiin ja varhaiskasvatuksen opettajiin?