Punainen tuike ja perunamaa: Tarkastelussa sanaleikkityypit ja sanaleikkien käännösstrategiat televisiosarjassa RuPaul's Drag Race

Abstract

Tässä tutkielmassa tavoitteenani on selvittää, kuinka hyvin sanaleikit säilyvät audiovisuaalisesta aineistosta poimittujen sanaleikkien ruututekstitetyissä käännöksissä. Vertailen etenkin eri sanaleikkityyppien esiintyvyyttä ja säilyvyyttä käännetyissä sanaleikeissä sekä sanaleikkien kääntämisessä käytettyjä käännösstrategioita. Tutkimusaineistoksi on valikoitunut amerikkalainen tosi-tv-sarja RuPaul’s Drag Race, jonka 11. kauden jaksoista on poimittu yhteensä 150 englanninkielistä sanaleikkiä. Tarkastelussa ovat myös näiden sanaleikkien suomen- ja ruotsinkieliset tekstityskäännökset, joita vertailemalla on tarkoitus selvittää, kummalla kielellä sanaleikkien käännökset ovat onnistuneet paremmin. Tutkielman sanaleikit jaottelin neljään yläluokkaan sanaleikeissä käytettyjen kielipiirteiden perusteella sekä yhteensä kolmeentoista sanaleikkityypeiksi kutsuttuun alakategoriaan. Fonetiikkaan eli ääntämiseen perustuvien sanaleikkien yläluokkaan kuuluvat sanaleikkityypeistä homofonia, paronymia ja homografia. Morfologiaan eli sanojen osiin perustuviin sanaleikkeihin lukeutuvat puolestaan keksityt ja yhdistellyt sanat sekä sananmukaisuus. Semantiikkaan eli merkitysoppiin perustuviin sanaleikkeihin kuuluu yhteensä neljä sanaleikkityyppiä, jotka ovat homonyymiset ja polyseemiset sanat, homonyymiset ja polyseemiset sanonnat, yhdistellyt sanonnat ja termit sekä kaksikieliset sanaleikit. Viimeisenä pragmatiikkaan eli tilannekontekstiin perustuviin sanaleikkeihin sisältyy niin ikään neljä sanaleikkityyppiä. Nämä sanaleikkityypit ovat kuva tukee tekstin tulkintaa, kuva ja teksti ristiriidassa, muunnellut sanonnat ja alluusiot sekä intertekstuaaliset sanaleikit. Sanaleikit voivat myös kuulua useampaan kuin yhteen sanaleikkityyppiin, jolloin niistä muodostuu yhdistelmäsanaleikkejä. Lähdekielen 150 sanaleikistä säilyi suomeksi yhteensä 86 ja ruotsiksi 71 kappaletta. Näin ollen suomenkielisiin tekstityksiin siirtyi 57,3 prosenttia sanaleikeistä ja ruotsinkielisiin tekstityksiin vastaavasti 47,3 prosenttia. Sanaleikkityypeistä yleisimpiä olivat suomennoksissa etenkin homonyymiset ja polyseemiset sanat ja sanonnat, kun taas ruotsiksi parhaiten välittyivät keksittyjä ja yhdisteltyjä sanoja sisältävät sanaleikit. Valtaosa sanaleikkityypeistä välittyi suomeksi vähintään yhtä hyvin tai paremmin kuin ruotsiksi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tarkastelussa on myös yhteensä kuusi käännösstrategiaa, joiden alle jokaisen sanaleikin suomen- ja ruotsinkielinen käännös sijoittuu. Nämä käännösstrategiat ovat: sama sanaleikkityyppi käännöksessä, eri sanaleikkityyppi käännöksessä, identtinen sanaleikki käännöksessä, retorinen tehokeino sanaleikin tilalla, ei sanaleikkiä käännöksessä ja poisto. Näitä käännösstrategioita vertaillessa selvisi, että saman- ja erityyppisiä sanaleikkejä välittyi suomennokseen jopa 54 prosenttia, kun taas vastaava luku ruotsiksi on vain 36,7 prosenttia. Ruotsinkielisissä käännöksissä käytettiin selvästi enemmän strategioita identtinen sanaleikki käännöksessä sekä ei sanaleikkiä käännöksessä, jotka eivät välttämättä välitä alkuperäisen sanaleikin huumoria lainkaan. Retoristen keinojen ja poiston käytössä ei kuitenkaan ollut merkittäviä eroja kielten välillä. Lopullisia tuloksia vertailemalla selvisi, että lähdekielen sanaleikkien suomennokset ovat onnistuneempia ja oivaltavampia kuin ruotsinkieliset käännökset.