"Halataan, kun tavataan": Kosketus aikuisen tyttären ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten 20–30-vuotiaat naiset kokevat kosketuksen omissa vanhempisuhteissaan. Kysymykseen vastaamiseksi tutkielmassa syvennytään nuorten naisten ja heidän vanhempiensa välisiin kosketuskäytänteisiin, kosketuksen saamiin merkityksiin sekä sen herättämiin tunteisiin. Aihe on merkittävä viestinnän tutkimuksen kannalta, sillä kosketus on keskeinen osa vuorovaikutusta ja ihmiselle luontaista kiintymyksen tarpeen toteuttamista, mutta sitä on tutkittu vanhempisuhteen kontekstissa verrattain kapea-alaisesti – huomio on ollut pääasiassa kaikkein pienimmissä lapsissa. Täysi-ikäisten lasten kokemuksista ja heidän vanhempisuhteilleen ominaisista kosketuskäytänteistä ei siis ollut ennalta juurikaan tutkimustietoa, vaikka kosketus voi vaikuttaa olennaisesti ihmisen hyvinvointiin ja olisi tärkeää, että se toteutuisi läheisissä suhteissa toivotulla ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

Tutkielma pohjautuu teoreettiseen viitekehykseen, jonka keskiössä ovat affektiivisen vaihdannan ja odotustenvastaisuuden teoriat. Itse tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä, ja aineistonkeruussa käytettiin verkkokyselyä. Anonyymisti täytettävä kyselylomake koostui vastaajan taustatietoja kartoittavista kysymyksistä sekä 14 koskettamisaiheisesta kysymyksestä, joista kolme sisälsi valmiit vastausvaihtoehdot ja muihin vastattiin avoimella kommentilla. Kyselyä jaettiin sosiaalisessa mediassa, ja tutkimuksen otoksesta saatiin varsin kattava, sillä tarkasteltava aineisto rakentui 46 vastaajalta kerätystä datasta. Tulosten analysoinnissa käytettiin laadullista sisällönanalyysia.

Tutkimustulokset osoittivat, että kosketus on merkityksellinen osa nuorten naisten vanhempisuhteita. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista naisista koki, että se lisää suhteen läheisyyttä ja toimii osoituksena vanhemman ja lapsen välisestä kiintymyksestä. Kosketus ei ollutkaan vain yksi vuorovaikutustapa muiden joukossa, sillä vaikka se näyttäytyi useimmille vastaajista varsin arkisena, sitä käytettiin ennen kaikkea tilanteissa, jotka ovat jollakin tapaa erityisiä ja kosketukselle otollisia. Näistä selkeästi tavallisin oli vanhemman tapaaminen, ja yleisin koskettamisen muoto olikin juuri tapaamisen yhteydessä vaihdettu halaus. Muita tavallisia koskettamisen tapoja olivat olan ja selän taputtamiset, suukot ja silitykset, eli vanhempisuhteessa tapahtuva kosketus oli kaikkiaan selvästi kiintymyksestä kertovaa. Tutkimuksessa myös havaittiin, että läheisissä vanhempisuhteissa kosketetaan monipuolisemmin kuin etäisissä. Vastaajat kokivat kosketuksen pääosin luontevana osana vanhempisuhteita, ja se herätti useimmissa positiivisia tunteita, kuten hyvää mieltä, lämpöä ja rakkautta. Lisäksi suurin osa tyttäristä oli tyytyväisiä omien vanhempisuhteidensa kosketuskäytänteisiin. Mieltymyksissä oli kuitenkin havaittavissa myös hieman eroja vanhempiin verrattuna, mikä saattaa selittyä sukupolvieroilla ja sukupuolten sanelemilla normeilla.

Tutkimuksen rakentama kuva kosketuksesta nuorten naisten vanhempisuhteissa luo kaikkiaan uutta ymmärrystä siitä, mikä kosketuksen merkitys on. Vaikka aikuinen ei ole riippuvainen vanhempiensa kosketuksesta samalla tapaa kuin pieni lapsi, tämä ei silti tarkoita, ettei kosketus olisi tärkeä osa vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta myös aikuisiässä. Tutkimus osoittaakin entistä selvemmin, kuinka tämä nonverbaalisen viestinnän muoto näyttäytyy yhdessä ihmiselämän merkittävimmistä suhteista, ja se voi samalla tukea nuoria aikuisia ja heidän vanhempiaan parempien kosketuskäytänteiden omaksumisessa.