Ei niin fiksu kaupunki - älykaupungin kritiikki
Näsänen, Eeli (2020)
2020
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-04-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004143215
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004143215
Tiivistelmä
Älykaupunki on kehityspoliittinen käsite, joka tarkoittaa uusien teknologioiden hyödyntämistä kaupunkien ongelmien korjaamisessa ja niiden toiminnan tehostamisessa. Käsitteellä on pitkät juuret, mutta sen käyttö alkoi yleistyä vasta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Älykaupungista on toivottu ratkaisuja kaupunkien globaaleihin haasteisiin, kuten maahanmuuttoon, julkisten palvelujen heikkenemiseen ja väestönkasvuun.
Älykaupungin käsitettä on kritisoitu liian epämääräiseksi ja teknokraattiseksi. Sen on pelätty heikentävän ihmisten yksityisyydensuojaa ja tietoturvaa, kasvattavan suuryritysten valtaa, rapauttavan demokraattista päätöksentekoa ja lisäävän sosiaalista ekskluusiota.
Tässä kriittisessä kirjallisuuskatsauksessa on pyritty vetämään yhteen älykaupunkia käsittelevää hajanaista kirjallisuutta ja summaamaan konseptin kritiikkiä. Aineistona on käytetty tieteellistä kirjallisuutta, artikkeleita, julkisia raportteja ja uutisartikkeleita, jotka on koottu kirjastosta, Andorista ja Googlesta. Empiirisessä osuudessa kritiikkiä on valaistu tosielämän esimerkeillä älykaupunkiprojekteista, jotka ovat joutuneet vastatuuleen.
Tutkimuskysymyksiä ovat: Mitä tahallisia tai tahattomia sivuvaikutuksia älykaupunkien rakentamisella on ollut? Millä tavoin älykaupungissa voidaan poissulkea ihmisiä tai ihmisryhmiä? Tutkimuksen teesejä ovat, että vallitseva neoliberaali ajattelu ja teknokraattinen, ylhäältä alas päin viety toteuttamistapa ohjaavat ajattelua ja keskustelua tavoilla, jotka peittävät näkyvistä mahdolliset ongelmat ja sivuvaikutukset.
Esimerkkien perusteella älykaupungit voivat rapauttaa kansalaisten yksityisyydensuojaa ja tietoturvaa, kiristää jo voimassaolevia jännitteitä ja viedä valtaa paikallisilta päättäviltä elimiltä. Älykaupungit voivat poissulkea ihmisiä valvonnan, liian korkean hintatason, häätöjen, puutteellisten digitaitojen ja läpinäkymättömän päätöksenteon kautta.
Johtopäätösten perusteella suositellaan sitä, että älykaupunkia ei käsiteltäisi ainoastaan teknisenä ratkaisuna vaan mukaan tuotaisiin poliittinen, oikeudellinen, historiallinen, eettinen ja kulttuurillinen näkökulma. Maailmalta löytyy myös positiivisia, vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Tämän katsauksen ulkopuolelle jää ennakkotapauksia, jotka ansaitsivat omat tutkimuksensa. Myös esimerkkien pariin olisi hyvä palata parin vuoden päästä uudestaan. Älykaupunkeja voisi tutkia myös yksittäisten kriittisten aspektien kautta.
Älykaupungin käsitettä on kritisoitu liian epämääräiseksi ja teknokraattiseksi. Sen on pelätty heikentävän ihmisten yksityisyydensuojaa ja tietoturvaa, kasvattavan suuryritysten valtaa, rapauttavan demokraattista päätöksentekoa ja lisäävän sosiaalista ekskluusiota.
Tässä kriittisessä kirjallisuuskatsauksessa on pyritty vetämään yhteen älykaupunkia käsittelevää hajanaista kirjallisuutta ja summaamaan konseptin kritiikkiä. Aineistona on käytetty tieteellistä kirjallisuutta, artikkeleita, julkisia raportteja ja uutisartikkeleita, jotka on koottu kirjastosta, Andorista ja Googlesta. Empiirisessä osuudessa kritiikkiä on valaistu tosielämän esimerkeillä älykaupunkiprojekteista, jotka ovat joutuneet vastatuuleen.
Tutkimuskysymyksiä ovat: Mitä tahallisia tai tahattomia sivuvaikutuksia älykaupunkien rakentamisella on ollut? Millä tavoin älykaupungissa voidaan poissulkea ihmisiä tai ihmisryhmiä? Tutkimuksen teesejä ovat, että vallitseva neoliberaali ajattelu ja teknokraattinen, ylhäältä alas päin viety toteuttamistapa ohjaavat ajattelua ja keskustelua tavoilla, jotka peittävät näkyvistä mahdolliset ongelmat ja sivuvaikutukset.
Esimerkkien perusteella älykaupungit voivat rapauttaa kansalaisten yksityisyydensuojaa ja tietoturvaa, kiristää jo voimassaolevia jännitteitä ja viedä valtaa paikallisilta päättäviltä elimiltä. Älykaupungit voivat poissulkea ihmisiä valvonnan, liian korkean hintatason, häätöjen, puutteellisten digitaitojen ja läpinäkymättömän päätöksenteon kautta.
Johtopäätösten perusteella suositellaan sitä, että älykaupunkia ei käsiteltäisi ainoastaan teknisenä ratkaisuna vaan mukaan tuotaisiin poliittinen, oikeudellinen, historiallinen, eettinen ja kulttuurillinen näkökulma. Maailmalta löytyy myös positiivisia, vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Tämän katsauksen ulkopuolelle jää ennakkotapauksia, jotka ansaitsivat omat tutkimuksensa. Myös esimerkkien pariin olisi hyvä palata parin vuoden päästä uudestaan. Älykaupunkeja voisi tutkia myös yksittäisten kriittisten aspektien kautta.