Asiakkaan tunnistaminen rahanpesulain vaatimusten mukaisesti
Anttila, Laura (2020)
2020
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-04-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004123200
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004123200
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan rahanpesulain asettamia vaatimuksia asiakkaan tunnistamisesta. Tarkastelun keskiössä ovat tunnistamiskriteerit, mutta myös riskiarviointi sekä -hallinta ovat keskeisessä osassa. Tutkielmassa tarkastellaan, onko rahanpesulain sääntely asiakkaan tunnistamisen osalta asianmukaisella tasolla ja kuinka ilmoitusvelvollisen tulisi noudattaa riskienhallinnasta koskevaa sääntelyä, jotta se toimisi lain asettamien vaatimusten mukaisesti. Tutkimuksessa tarkoituksena on analysoida ja tulkita rahanpesulain asettamia vaatimuksia asiakkaan tunnistamisesta. Aineistona tutkimuksessa ovat aiheen kannalta keskeisimmät lait, niiden esityöt, aiheeseen liittyvä kirjallisuus sekä Keskusrikospoliisin ylitarkastajan Anu Jaakkolalle lähetetty teemahaastattelu.
Asiakkaan tunnistaminen nähdään keskeisimmäksi keinoksi rahanpesun ennaltaehkäisyssä. Ilmoitusvelvollisten vastuu tunnistaa ja tuntea asiakkaansa korostuu sekä rahanpesulaissa, sen esitöissä, että finanssivalvonnan ohjeistuksessa. Ilmoitusvelvollisilla ei näin ollen saa olla anonyymejä asiakkaita. Asiakkaista tehtävä riskiarviointi on toinen relevantti asia, joka korostuu rahanpesulaissa. Asiakkaista tehtävän riskiarvion perusteella ilmoitusvelvolliset pystyvät toteuttamaan riskienhallintaansa paremmin.
Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että ilmoitusvelvollisten yhteisvastuu asiakkaan tunnistamisessa on tärkeä ja lainsäädäntöä tulisi kehittää palvelemaan tätä ajatusmallia. Rahanpesulain tulkintatilanteet ja oikeuskäytännön suppeus aiheuttavat haasteita.
Asiakkaan tunnistaminen nähdään keskeisimmäksi keinoksi rahanpesun ennaltaehkäisyssä. Ilmoitusvelvollisten vastuu tunnistaa ja tuntea asiakkaansa korostuu sekä rahanpesulaissa, sen esitöissä, että finanssivalvonnan ohjeistuksessa. Ilmoitusvelvollisilla ei näin ollen saa olla anonyymejä asiakkaita. Asiakkaista tehtävä riskiarviointi on toinen relevantti asia, joka korostuu rahanpesulaissa. Asiakkaista tehtävän riskiarvion perusteella ilmoitusvelvolliset pystyvät toteuttamaan riskienhallintaansa paremmin.
Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että ilmoitusvelvollisten yhteisvastuu asiakkaan tunnistamisessa on tärkeä ja lainsäädäntöä tulisi kehittää palvelemaan tätä ajatusmallia. Rahanpesulain tulkintatilanteet ja oikeuskäytännön suppeus aiheuttavat haasteita.