Opinto-ohjaajan kokeman toivon merkitys ohjaustyössä
Jokela, Ville (2020)
2020
Elinikäinen oppiminen ja kasvatus, kasvatustieteen maisterin tutkinto - Lifelong Learning and Education, Master of Arts (education)
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-04-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004093185
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004093185
Tiivistelmä
Tämän gradun aiheena on tarkastella opinto-ohjaajien kokeman toivon merkitystä opinto-ohjaustyön toteuttamisessa. Aikaisemmassa, toivoa ja ohjaustyötä käsittelevässä, tutkimuksessa on kiinnitetty enimmäkseen huomiota opiskelijan toivoon ohjausprosessin onnistumisessa. Ohjaustyötä tekevien ammattilaisten toivon merkitys on puolestaan jäänyt aikaisemmassa tutkimuksessa vähemmälle huomiolle. Koska opinto-ohjaus on luonteeltaan vuorovaikutuksellista ohjaustyötä, on syytä olettaa opinto-ohjaajan toivolla olevan myös merkitystä ohjausprosessin onnistumisessa.
Toivo on ilmiönä hyvin monitahoinen eikä sille ole tutkimuksessa vain yhtä tiettyä teoreettista määritelmää. Ilmiönä toivoon voidaan esimerkiksi liittää avoimuus tulevaisuutta kohtaan ja kohdistuminen johonkin tiettyyn päämäärään (Godfrey 1987). Toivon voidaan ajatella kuitenkin yleisesti olevan positiivinen voima, jota voidaan hyödyntää opinto-ohjaajien voimavarana ohjaustyössä. Aikaisemmin tehty tutkimus ei ole juurikaan perehtynyt siihen, miten ohjaustyöntekijät itse käsittävät toivon. Tässä tutkimuksessa pyrin vastaamaan kysymyksiin, mitä opinto-ohjaajat itse tarkoittavat puhuessaan toivosta, millä tekijöillä on vaikutusta opinto-ohjaajien toivoon ja mikä merkitys opinto-ohjaajan toivolla on ohjausprosessin onnistumisessa. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa vahvasti laadullinen tutkimusperinne ja sen aineisto on kerätty haastattelemalla viittä ammattioppilaitoksessa työskentelevää opinto-ohjaajaa. Tutkittavan ilmiön, eli toivon, monitahoisen ja monimerkityksellisen luonteen vuoksi aineisto kerättiin teemahaastattelun keinoin. Kerätty aineisto puolestaan analysoitiin Braun ja Clarken (2006) kehittämän teema-analyysin mallin mukaisesti.
Opinto-ohjaajat kokivat toivolla olevan kaksi osa-aluetta, jotka olivat optimistinen ajattelutapa ja toivon kohdistuminen opiskelijan hyvään. Nämä osa-alueet täydentävät toivon teoreettista jäsennystä tuomalla esille käytännön ohjaustyötä tekevien ammattilaisten näkökulman toivon käsitteeseen. Opinto-ohjaajien toivoon vaikuttavat tekijät puolestaan jakautuivat työyhteisöön, opiskelijaan, opinto-ohjaajaan ja ohjausprosessiin liittyviin tekijöihin. Opinto-ohjaajan toivon tukeminen on tärkeää, koska haastateltavat kokivat omalla toivollaan olevan huomattavaa merkitystä siihen, miten he toteuttivat työtään käytännössä. Opinto-ohjaajan toivolla katsottiin olevan myös merkittävää vaikutusta esimerkiksi ohjauksellisten vaihtoehtojen hahmottamiseen ja ohjaajan päätöksentekoon.
Toivo on ilmiönä hyvin monitahoinen eikä sille ole tutkimuksessa vain yhtä tiettyä teoreettista määritelmää. Ilmiönä toivoon voidaan esimerkiksi liittää avoimuus tulevaisuutta kohtaan ja kohdistuminen johonkin tiettyyn päämäärään (Godfrey 1987). Toivon voidaan ajatella kuitenkin yleisesti olevan positiivinen voima, jota voidaan hyödyntää opinto-ohjaajien voimavarana ohjaustyössä. Aikaisemmin tehty tutkimus ei ole juurikaan perehtynyt siihen, miten ohjaustyöntekijät itse käsittävät toivon. Tässä tutkimuksessa pyrin vastaamaan kysymyksiin, mitä opinto-ohjaajat itse tarkoittavat puhuessaan toivosta, millä tekijöillä on vaikutusta opinto-ohjaajien toivoon ja mikä merkitys opinto-ohjaajan toivolla on ohjausprosessin onnistumisessa. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa vahvasti laadullinen tutkimusperinne ja sen aineisto on kerätty haastattelemalla viittä ammattioppilaitoksessa työskentelevää opinto-ohjaajaa. Tutkittavan ilmiön, eli toivon, monitahoisen ja monimerkityksellisen luonteen vuoksi aineisto kerättiin teemahaastattelun keinoin. Kerätty aineisto puolestaan analysoitiin Braun ja Clarken (2006) kehittämän teema-analyysin mallin mukaisesti.
Opinto-ohjaajat kokivat toivolla olevan kaksi osa-aluetta, jotka olivat optimistinen ajattelutapa ja toivon kohdistuminen opiskelijan hyvään. Nämä osa-alueet täydentävät toivon teoreettista jäsennystä tuomalla esille käytännön ohjaustyötä tekevien ammattilaisten näkökulman toivon käsitteeseen. Opinto-ohjaajien toivoon vaikuttavat tekijät puolestaan jakautuivat työyhteisöön, opiskelijaan, opinto-ohjaajaan ja ohjausprosessiin liittyviin tekijöihin. Opinto-ohjaajan toivon tukeminen on tärkeää, koska haastateltavat kokivat omalla toivollaan olevan huomattavaa merkitystä siihen, miten he toteuttivat työtään käytännössä. Opinto-ohjaajan toivolla katsottiin olevan myös merkittävää vaikutusta esimerkiksi ohjauksellisten vaihtoehtojen hahmottamiseen ja ohjaajan päätöksentekoon.