Lasten ja nuorten kaltoinkohtelukokemusten yhteys kouluun kiinnittymiseen: Kouluterveyskysely 2019

Abstract

Tämän Pro gradu -tutkielman ensimmäinen osa on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on kuvata aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla lasten ja nuorten kaltoinkohtelukokemusten yhteyttä kouluun kiinnittymiseen. Kouluun kiinnittymisellä tarkoitetaan oppilaan suhdetta kaikkeen koulussa tapahtuvaan toimintaan sekä oppilaiden ajatuksia ja tunteita suhteessa koulunkäyntiin ja koulun keskeisiin ihmisiin, tavoitteisiin ja arvoihin. Kaltoinkohtelu tarkoittaa kaikkia niitä vanhempien tai muiden aikuisten tahallisia tai tahattomia tekoja ja tekemättä jättämisiä, jotka aiheuttavat tai voisivat aiheuttaa vahinkoa nuoren terveydelle, selviytymiselle tai kehitykselle.

Tutkielman toinen osa on julkaisuharkintaan lähetetty artikkeli: Mielityinen L, Ellonen N, Ikonen R & Paavilainen E. 2020. Nuorten kaltoinkohtelukokemusten yhteys kouluun kiinnittymiseen. Tutkimusartikkelin tarkoituksena on kuvata nuorten kaltoinkohtelukokemusten yhteyttä kouluun kiinnittymisen toiminnalliseen, emotionaaliseen ja kognitiiviseen ulottuvuuteen. Tutkimuksen aineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämää vuoden 2019 Kouluterveyskyselyä ja aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä SPSS 25 -ohjelmalla.

Tulosten mukaan nuorten kokema kaltoinkohtelu on yhteydessä kouluun kiinnittymiseen sukupuolesta, iästä, perherakenteesta tai ulkomaalaistaustasta riippumatta. Tämän tutkimuksen mukaan kaltoinkohdellut nuoret olivat emotionaalisesti ja kognitiivisesti vähemmän kiinnittyneitä, kuin ne nuoret, jotka eivät olleet kokeneet kaltoinkohtelua. He pitivät koulunkäynnistä vähemmän, heillä oli enemmän ongelmia opettajasuhteissa ja vaikeuksia oppimisstrategioiden soveltamisessa. Kaltoinkohtelu lisäsi toiminnallista kiinnittymistä ja kaltoinkohdelluilla nuorilla oli vähemmän poissaoloja ja myöhästymisiä, ja he osallistuivat harvemmin muiden kiusaamiseen. Tutkimuksen tulokset haastavat kiinnittymisen perinteisen mallin, jossa emotionaalinen kiinnittyminen seuraa aina toiminnallista ja vahvistaa, että kaltoinkohtelu voi aiheuttaa myös koulutyöhön uppoutumista. Ilmiön moninaisuuden vuoksi yhteyttä tulisi tutkia lisää ja vielä on epäselvää, mitkä kaikki tekijät selittävät kaltoinkohtelun ja kouluun kiinnittymisen välistä yhteyttä ja mikä on vuorovaikutuksen suunta. Tarvitsemme lisää tietoa siitä, miten oppilaan suhde koulutyöhön rakentuu sekä kielteiseen koulukokemukseen liittyvistä riskitekijöistä. Nuorten kaltoinkohtelun yhteydestä kouluun kiinnittymiseen ei ole vielä saatavilla kotimaista tutkimustietoa.

Tutkimalla lasten ja nuorten kokeman kaltoinkohtelun yhteyttä kouluun kiinnittymiseen voidaan tunnistaa ne kaltoinkohdellut yksilöt, jotka suuremmalla todennäköisyydellä menestyvät opinnoissaan huonommin tai jättävät koulunsa kesken ja näin ennaltaehkäistä koulupudokkuutta sekä edistää nuorten siirtymistä työelämään. Samalla voidaan tehostaa nuorten kokeman kaltoinkohtelun ennaltaehkäisyä ja varhaista tunnistamista.

The first part of this Master’s Thesis is a literature review which purpose is to describe the relationship between children and adolescent maltreatment and school engagement by viewing earlier research data. School engagement refers to the student's relationship to all activities in the school, as well as the student's thoughts and feelings about school attendance and the school's key people, goals, and values. Maltreatment means any intentional or unintentional act or omission on the part of a parent or other adult that causes or could cause harm to the health, survival or development of a young person.

The second part is a research article which has been sent for publication consideration: Mielityinen L, Ellonen N, Ikonen R & Paavilainen E. 2020. The relationship between adolescent maltreatment and school engagement. The purpose of this research article is to describe the relationship between adolescent maltreatment and school engagement through behavioural, emotional and cognitive dimensions. The 2019 School Health Survey commissioned by the Department of Health and Welfare was used as the research data, and the data was analysed by linear regression analysis with the SPSS 25 -program.

The results show that the maltreatment experienced by adolescents is related to school engagement, regardless of gender, age, family structure or foreign background. According to this study maltreated adolescents were less emotionally and cognitively engaged than those who had not experienced maltreatment. They liked school less, had more problems with teacher relationships and had difficulties applying learning strategies. Maltreatment increased behavioural engagement and maltreated adolescents had fewer absences and delays and were less likely to participate in bullying others. The results of the study challenge the traditional engagement model, in which emotional engagement always follows behavioural and confirms that maltreatment can also lead to immersion in schoolwork. Because of the diversity of the phenomenon it should be researched more, and it is still unclear which all factors explain the connection between maltreatment and school engagement and what is the direction of the interaction. We need more information on how the student's relationship with schoolwork is structured, as well as the risk factors associated with negative school experience. No domestic research is yet available on the relationship between maltreatment and school engagement.

Investigating the relationship between children and adolescent maltreatment and school engagement can identify those maltreated individuals who are more likely to succeed poorly or drop out of school, and thereby prevent early school dropout and promote the transition of young people to working life. At the same time, the prevention and early detection of maltreatment can be enhanced.