Eheyttävän taidekasvatuksen menetelmät nuoren identiteetin tukena

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten eheyttävää taidekasvatusta voidaan toteuttaa lukion kuvataidetunneilla, sekä miten nuoret kokevat oman identiteetin pohtimisen eheyttävän taidetyöskentelyn aikana ja minkälaista kuvaa identiteetistä he rakentavat koulun kuvataidetunnilla. Eheyttävällä taidekasvatuksella tarkoitetaan kuvataideterapeuttisten menetelmien käyttöä koulun kuvataidetunneilla. Eheyttävä taidekasvatus on hyvinvointia lisäävää toimintaa, jossa kuvien avulla voidaan käsitellä ja sanoittaa tunteita sekä omaa minäkuvaa. Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä kuvaan, kuinka yksilön identiteetti kytkeytyy vahvasti elämänkaareen ja rakentuu narratiivisesti sosiaalisissa tilanteissa.

Tutkimukseni on muodoltaan laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto koostuu pitämistäni kuvataiteen oppitunneista eräässä tamperelaisessa lukiossa ja siellä tehdyistä havainnoista. Oppitunnin rakenne mukailee Knillin (2005) taideterapiatyöskentelyn vaiheita, joista keskityn erityisesti virittäytymiseen ja jakamiseen. Oppituntien teemat käsittelivät menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Aineistona on käytetty lisäksi viiden oppilaan teemahaastattelua sekä oppilaiden kirjoitelmia kunkin oppitunnin jälkeen.

Tutkimustuloksissa ilmeni, että eheyttävää taidekasvatusta voisi toteuttaa koulussa, sillä muissa kouluaineissa identiteetin syvälliseen pohtimiseen ei juurikaan keskitytä. Perusteellinen eheyttävä taidekasvatus vaatii kuitenkin paljon aikaa. Työskentely koettiin kiireiseksi, ja jos halutaan tutkia omaa minuutta, on identiteettityölle annettava aikaa. Virittäytymisharjoitukset koettiin rentouttavina, ja niiden koettiin motivoivan työn aiheeseen ja ideaan. Opettaja voi ohjatulla ajattelulla valmentaa itsen tietoiseen tarkasteluun ja opettaa kiinnittämään huomiota tunteisiin ja ympäröivään tilanteeseen.

Toteuttaessa eheyttävää taidekasvatusta, on luokan ilmapiirin oltava avoin ja luotettava, jotta jakaminen ja henkilökohtaisten asioiden käsittely ovat mahdollisia. Narratiivinen identiteetti rakentuu eläytymällä toisten kertomuksiin ja kokemuksiin. Nuoren on tärkeää kokea tulevansa kuulluksi ja kuulla myös muiden vertaistensa tarinoita, jotta voi peilata omia kokemuksiaan niihin. Töiden aiheissa ja keskusteluissa nousi esille erityisesti nuorten kokema kiire ja ahdistus sekä epävarma tulevaisuus. Itsen pohtiminen ja pysähtyminen tähän hetkeen koettiin arvokkaana, sillä työskentelyssä pystyi keskittymään siihen miltä juuri nyt tuntuu. Toiminta koettiin eheyttävänä, sillä oppilaat kertoivat ymmärtäneensä asioita uudessa valossa, sillä jakaminen ja työskentely olivat auttaneet asian prosessoinnissa.

Vaikka tutkimusaineistoni on kerätty lukiossa, voidaan tietoa soveltaa myös muilla luokka-asteilla. Eheyttävä taidekasvatus koulussa auttaa nuorta tunteiden ja itsetunnon käsittelyssä, oman identiteetin rajaamisessa ja voi tarjota keinoja epävarman tulevaisuuden käsittelyyn, lisäten samalla hyvinvointia. Kuvan tekemisen ja jakamisen avulla voidaan saada esille tiedostamaton, jolloin oma identiteetti ja toisten erilaisuus voidaan paremmin hyväksyä.