Kokemuksia kokemusasiantuntijakoulutuksesta ja sen merkityksestä toipumisen näkökulmasta
Kärkkäinen, Sanna (2020)
2020
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-04-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004063106
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004063106
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan opiskelijoiden kokemuksia kokemusasiantuntijakoulutuksesta. Lisäksi selvitetään, mitä tämä koulutus merkitsee toipumisen näkökulmasta. Tutkielmassa vastataan seuraaviin kysymyksiin: ”Mitä merkityksiä opiskelijat antavat kokemusasiantuntijakoulutukselle?” ja ”Mitä kokemusasiantuntijakoulutus merkitsee toipumisen kannalta?”
Tavoitteeseen lisätä osallisuutta mielenterveys- ja päihdepalveluissa on vastattu vahvistamalla kokemusasiantuntijatoimintaa. Kokemusasiantuntijuuden voikin sanoa olevan nykypäivän trendi mielenterveys- ja päihdetyössä. Lisäksi Suomessa on yleistynyt humanistisiin arvoihin nojaava toipumisorientaatio, joka korostaa ihmisten välisen kohtaamisen tärkeyttä sekä keskittyy toivoon ja ihmisen voimavaroihin.
Etnografisen tutkielmani aineisto kerättiin osallistuvan havainnoinnin sekä haastatteluiden keinoin. Olin tutkijana mukana yhdessä kokemusasiantuntijakoulutuksessa, ja kirjoitin sen pohjalta kenttäpäiväkirjaa. Lisäksi haastattelin kahdeksaa koulutuksen opiskelijaa. Litteroidut haastattelut ja kenttäpäiväkirja muodostavat yhdessä tutkimusaineiston, jonka avulla löysin vastauksia tutkimuskysymyksiin.
Kokemusasiantuntijakoulutuksen saamissa merkityksissä korostui koulutusryhmä, joka koettiin vertaistuellisena, turvallisena ja uusia näkökulmia tuovana. Koulutus itsessään aiheutti tulevaisuusorientoitunutta ajattelua, mikä voidaan nähdä toiveikkuuden vahvistumisena. Koulutus tuki opiskelijoiden toipumisprosesseja, kuten sairaan roolista irtautumista, positiivisen identiteetin rakentumista sekä voimaantumista.
Koulutukseen osallistuneiden näkemykset ovat tärkeitä ottaa huomioon koulutuksia kehitettäessä. Tämä tutkielma tuo esiin, että koulutuksissa kannattaa panostaa ryhmäytymiseen, sillä toimivan ryhmän myötä voidaan vahvistaa erilaisia toipumisen prosesseja. Lisäksi tutkielma osoittaa, että muiden ryhmäläisten tarinat ovat tärkeä osa koulutusta; niiden kautta voidaan kokea vertaistukea, samaistumista, keskinäistä ymmärrystä ja saada uusia näkökulmia omaan menneisyyteen.
Tavoitteeseen lisätä osallisuutta mielenterveys- ja päihdepalveluissa on vastattu vahvistamalla kokemusasiantuntijatoimintaa. Kokemusasiantuntijuuden voikin sanoa olevan nykypäivän trendi mielenterveys- ja päihdetyössä. Lisäksi Suomessa on yleistynyt humanistisiin arvoihin nojaava toipumisorientaatio, joka korostaa ihmisten välisen kohtaamisen tärkeyttä sekä keskittyy toivoon ja ihmisen voimavaroihin.
Etnografisen tutkielmani aineisto kerättiin osallistuvan havainnoinnin sekä haastatteluiden keinoin. Olin tutkijana mukana yhdessä kokemusasiantuntijakoulutuksessa, ja kirjoitin sen pohjalta kenttäpäiväkirjaa. Lisäksi haastattelin kahdeksaa koulutuksen opiskelijaa. Litteroidut haastattelut ja kenttäpäiväkirja muodostavat yhdessä tutkimusaineiston, jonka avulla löysin vastauksia tutkimuskysymyksiin.
Kokemusasiantuntijakoulutuksen saamissa merkityksissä korostui koulutusryhmä, joka koettiin vertaistuellisena, turvallisena ja uusia näkökulmia tuovana. Koulutus itsessään aiheutti tulevaisuusorientoitunutta ajattelua, mikä voidaan nähdä toiveikkuuden vahvistumisena. Koulutus tuki opiskelijoiden toipumisprosesseja, kuten sairaan roolista irtautumista, positiivisen identiteetin rakentumista sekä voimaantumista.
Koulutukseen osallistuneiden näkemykset ovat tärkeitä ottaa huomioon koulutuksia kehitettäessä. Tämä tutkielma tuo esiin, että koulutuksissa kannattaa panostaa ryhmäytymiseen, sillä toimivan ryhmän myötä voidaan vahvistaa erilaisia toipumisen prosesseja. Lisäksi tutkielma osoittaa, että muiden ryhmäläisten tarinat ovat tärkeä osa koulutusta; niiden kautta voidaan kokea vertaistukea, samaistumista, keskinäistä ymmärrystä ja saada uusia näkökulmia omaan menneisyyteen.