Sosiaalityön asiakkaan osallisuuden esteet: Yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän asettamat reunaehdot

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on tarkastella sosiaalityön asiakkaan osallisuutta estäviä mekanismeja palvelujärjestelmässä. Tutkimuskysymykseen, miten ja mitkä palvelujärjestelmän käytännöt estävät sosiaalityön asiakkaan osallisuuden toteutumista, vastataan aiheeseen liittyvien ajankohtaisten tieteellisten julkaisujen avulla. Aihetta taustoitetaan osallisuuteen, hyvinvointivaltion palvelujärjestelmään ja sosiaalityöntekijän viranomaisrooliin liittyviä käsitteitä ja ajankohtaisia suuntauksia avaamalla. Tutkielman aineisto koostuu yhdestä väitöskirjasta ja kuudesta tieteellisestä artikkelista, jotka käsittelevät asiakkaan osallisuutta joko sosiaalipolitiikan tasolla tai asiakkaiden ja työntekijöiden käytännön kokemusten kautta. Aineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Yhteiskunnallisten ideologioiden ja harjoitetun sosiaalipolitiikan aiheuttamat osallisuuden esteet liittyvät ensisijaisesti aktivointipolitiikkaan, vallankäyttöön, julkisen vallan vetäytymiseen vastuunkannosta ja taloudellisiin lähtökohtiin sekä näiden eriarvoisuutta lisäävään vaikutukseen. Palvelujärjestelmän käytännön ja asiakkaan ja työntekijän välisen kohtaamisen tasoilla osallisuuden esteiksi nousevat organisaatioiden byrokraattis-teknisten toimintatapojen, palveluiden pirstaleisuuden, palveluissa harjoitettavan vallankäytön, ammatillisen kohtaamattomuuden ja taloudellisten reunaehtojen aiheuttamat seuraukset asiakkaalle. Lisäksi asiakas voi joutua eriarvoiseen asemaan sosiaalisen asemansa, fyysisen ja psykososiaalisen toimintakykynsä tai tietämyksensä, asenteidensa ja elämänhistoriansa perusteella.

Sosiaalityön asiakkaan osallisuuden esteiden voidaan nähdä ilmentävän ristiriitaa harjoitetun sosiaalipolitiikan ja perinteisen hyvinvointivaltion keskeisten periaatteiden universalismin ja tasa-arvon välillä. Syrjintään perustuvat rakenteet saavat alkunsa yhteiskunnallisista ideologioista ja konkretisoituvat palvelujärjestelmän käytännön ja kohtaamisen tasoilla. Yksilön vastuuttaminen samanaikaisesti julkisen vallan vetäytymisen kanssa sekä ennaltaehkäisevän ja kokonaisvaltaisen näkökulman puute ovat merkittäviä osallisuuden esteiden aiheuttajia niin yhteiskunnallisesti kuin yksilöllisestikin. Sosiaalipolitiikassa ja palveluiden käytännön kehittämisessä tulisi ottaa aiempaa paremmin huomioon asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden arjesta nousevat kokemukset. Asiakkaan kokonaisvaltainen elämäntilanne työskentelyn lähtökohtana ja sosiaalityöntekijän harkintavallan lisääminen erityisesti asiakasta velvoittavien kohdennettujen toimenpiteiden osalta lisäisivät asiakkaan osallisuuden mahdollisuuksia.