Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumattomien oppilaiden kokemuksia evankelisluterilaisen uskonnon opetuksesta peruskoulussa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia millaisia kokemuksia evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumattomilla oppilailla on evankelisluterilaisen uskonnon opetuksesta peruskoulussa sekä millaisia vaikutuksia ja merkityksiä oppilaat kokevat evankelisluterilaisen uskonnon opetuksella olleen itselleen. Evankelisluterilaisella kirkolla on Suomessa enemmistöasema, joka näkyy myös suomalaisen peruskoulun nykyisessä katsomusopetusmallissa niin, että jokaisen oppilaan, riippumatta siitä, kuuluuko tämä johonkin uskontokuntaan, on mahdollista osallistua evankelisluterilaisen uskonnon opetukseen. Lakia voidaan pitää enemmistöuskontoon kuuluvien oppilaiden valinnanvapautta rajoittavana. Vähemmistökatsomuksiin kuuluvien kokemuksia enemmistöuskonnon opetuksesta ei ole aiemmin tutkittu, ja siksi tämä tutkimus täydentää nykyisestä katsomusopetusmallista tehtyä tutkimusta katsomukselliset vähemmistöt huomioivasta näkökulmasta.

Tutkimuksen teoreettisena taustana käytettiin sekä eurooppalaisen että suomalaisen katsomusopetuksen lähtökohtia ja ideaaleja sekä suomen nykyistä katsomusopetusmallia ja sen historiallista taustaa. Lisäksi tulosten kannalta oleellisia olivat suomalaiset ja kansainväliset katsomusopetuksesta tehdyt, erilaisista taustoista tulevat oppilaat huomioivat, tutkimukset.

Tämä tutkimus on laadullinen ja metodologisilta lähtökohdiltaan fenomenologis-hermeneuttinen, eli tutkimuksen kohteena olivat ihmisen kokemukset omasta todellisuudestaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluin, jotka tehtiin yhdelletoista peruskouluaikana evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumattomalle henkilölle. Haastateltavista kuuden katsomuksellinen tausta oli uskonnoton ja viiden uskonnollinen. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Tulokset jäsentyivät tutkimuskysymysten mukaisesti opetuskokemuksiin sekä merkityksiin ja vaikutuksiin, joita kokemuksilla oli ollut. Uskonnonopetuskokemuksia kuvailtiin liittyen opetuksen luonteeseen, opettajan toimintaan sekä oppilaan oman katsomuksellisen taustan näkyväksi tulemiseen. Haastatellut kokivat, että opettajan toiminnalla oli suuri vaikutus siihen, millaista opetus oli ja millaisia tunteita se oppilaassa herätti. Myös oppilaan oma katsomuksellinen tausta vaikutti siihen, miten erilaiset tilanteet koettiin. Evankelisluterilaisen uskonnon opetukseen osallistuminen oli opettanut haastatteluille uutta suomalaisesta evankelisluterilaisuudesta ja Raamatusta. Opetuksen koettiin vaikuttaneen myös omaan katsomukselliseen identiteettiin ja ajatuksiin katsomuksista. Sekä kokemusten että merkitysten ja vaikutusten kuvauksissa esiintyi ajatus evankelisluterilaisuuden ja suomalaisten tapojen, normien ja kulttuuriviittausten yhteydestä. Tutkimuksen haastatellut pitivät uskonnon sisältöjen opettamista tärkeänä kulttuurituntemuksen kannalta sekä kannattivat yhteisen katsomusopetuksen lisäämistä koulussa.

Tutkimustulokset osoittavat, että opettajan toiminnalla ja oppilaan katsomuksellisella taustalla on vaikutusta siihen, millaisia kokemuksia oppilailla on ja miten erilaiset tilanteet koetaan, sekä siihen, millaisia vaikutuksia kokemuksilla on. Uskonnonopetuskokemuksilla on vaikutuksia esimerkiksi siihen, miten tärkeäksi koulun uskonnonopetus tai uskonnot koetaan. Uskonnontunneilta saatu tieto evankelisluterilaisesta uskonnosta taas voi auttaa ymmärtämään suomalaisuutta.

Tuloksia voidaan hyödyntää suomalaisen katsomusopetuksen nykytilan tarkastelussa ja suomalaisen katsomusopetuksen kehittämisessä. Suomen uskonnollinen moninaistuminen lisää erilaisia katsomuksia myös koulussa ja luokassa, ja tällöin on tärkeää huomioida esimerkiksi opettajan roolin merkittävyys ja tuntea ne tavat, joilla erilaisia katsomuksia voidaan luokassa käsitellä.