"Vahvempi kestää sen, minkä heikompi vaatii": Paternalismi ja liberalismi uutta alkoholilakia koskevassa eduskuntakeskustelussa

Abstract

Eduskunta hyväksyi uuden alkoholilain vuoden 2017 lopussa. Lain tavoitteena oli vähentää alkoholihaittoja ja samalla yksinkertaistaa lainsäädäntöä. Lain käsittely aiheutti paljon väittelyä kansanedustajien keskuudessa, sillä historiallinen lakiesitys mahdollisti enimmäisvahvuudeltaan 5,5-prosenttisten alkoholijuomien myynnin päivittäistavarakaupoissa. Alkoholin uskottiin tulevan halvemmaksi, joten alkoholin kokonaiskulutuksen uskottiin nousevan ja alkoholihaittojen lisääntyvän.

Pro gradu-tutkielmani tavoitteena on selvittää kansanedustajien näkemyksiä siitä, millä tavoin kansalaisten alkoholinkäyttöä tulisi heidän mielestään ohjata alkoholipolitiikan keinoin. Aineistona on vuonna 2017 uudesta alkoholilaista käyty eduskunnan lähetekeskustelu, joka käytiin ennen lain hyväksymistä. Analysoin kansanedustajien puheenvuoroja saadakseni selville millaista alkoholipolitiikkaa he haluaisivat harjoittaa. Olin kiinnostunut selvittämään millä tavoin paternalismi ja liberalismi näkyisivät kansanedustajien puheenvuoroissa, sillä kiinnostukseni kohteena oli se, kuinka valtion tulisi pyrkiä ohjaamaan kansalaistensa valintoja kuluttajina. Halusin tutkia ovatko kansanedustajat vielä vuonna 2017 pohjoismaisen alkoholipolitiikan kannalla, vai nouseeko heidän puheissaan esiin halua liberalisoida alkoholipolitiikkaa.

Analysoin aineiston laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Havaintojeni perusteella monet kansanedustajat suhtautuivat kriittisesti uuteen lakiin ja vastustivat vahvempien tuotteiden tuomista ruokakauppoihin. Useat puhujat toivat esiin alkoholista aiheutuvia mittavia yhteiskunnallisia haittoja ja kustannuksia. He kritisoivat alkoholin saatavuuden parantamista, koska tutkimustieto on osoittanut alkoholin hinnan alenemisen johtavan yleensä alkoholinkulutuksen kasvuun. Lakia arvostelleet kansanedustajat ilmaisivat haluavansa helpottaa yritysten toimintamahdollisuuksia, mutta korostivat, että kansanterveyden edistämisen ja heikompien tukemisen tulee olla alkoholipolitiikan ensisijainen tavoite. Toisaalta, useat puhujat toivat esiin liberaaleja mielipiteitä, ja katsoivat tiukkojen alkoholipoliittisten rajoitusten olevan vanhanaikaisia. He puhuivat kevyemmän alkoholilainsäädännön puolesta, ja toivoivat että suomalaista alkoholikulttuuria kehitettäisiin luottamalla enemmän kansalaisiin.

Puheenvuorojen perusteella monet kansanedustajat suhtautuivat alkoholilainsäädännön keventämiseen epäillen, ja pohjoismaiselle alkoholipolitiikalle riitti tukea. Toisaalta keskustelussa näkyi myös halua kehittää suomalaista alkoholikulttuuria enemmän maltillisen ja ”eurooppalaisen” kulutuksen suuntaan, ja jotkut uskoivat alkoholilainsäädännön keventämisen voivan muuttaa suomalaista alkoholikulttuuria myönteisellä tavalla. Yleisesti ottaen puheiden sävy oli melko maltillinen ja varovainen. Paternalistiselle politikalle oli havaittavissa laajaa kannatusta, vaikka esiin tuli myös halua liberaalimman alkoholipolitiikan harjoittamiseen.