Euroopan keskuspankin oikeudellinen sääntely ja epätavanomainen rahapolitiikka
Riutta, Janina (2020)
2020
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-04-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003313002
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003313002
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on Euroopan keskuspankin oikeudellinen sääntely ja Euroopan keskuspankin harjoittama epätavanomainen rahapolitiikka euroalueella vuonna 2007 alkaneen finanssikriisin seurauksena. Korkopolitiikan tehottomuuden ja euroalueen velkakriisin pitkittymisen myötä Euroopan keskuspankki on ottanut käyttöönsä epätavanomaisia rahapoliittisia välineitä, joiden oikeudellinen arviointi on osoittautunut haastavaksi erityisesti Euroopan keskuspankille perussopimuksissa annetun mandaatin puolesta. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat kaksi rahapoliittista osto-ohjelmaa, rahapoliittiset suorat kaupat (Outright Monetary Transactions, OMT-ohjelma) ja julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma (public sector purchase programme, PSPP-ohjelma), joiden molempien laillisuudesta esitettiin ennakkoratkaisupyynnöt Euroopan unionin tuomioistuimelle. Tutkimuksessa tehdään oikeustapausanalyysi kumpaakin osto-ohjelmaa koskevasta oikeustapauksesta. Oikeustapausanalyysin avulla tutkitaan Euroopan keskuspankkia koskevan sääntelyn ja rahapoliittisten osto-ohjelmien välisiä oikeudellisia ristiriitoja.
Tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan keskuspankkijärjestelmää velvoittavaa oikeudellista sääntelyä, jonka rajoissa Euroopan keskuspankin ja kansallisten keskuspankkien on toteutettava euroalueen yhteistä rahapolitiikkaa. Euroopan keskuspankkijärjestelmälle ensisijaiseksi tavoitteeksi asetettu hintatason vakauden ylläpitäminen on muodostunut koetinkiveksi eurokriisin aikana. Hintavakauden ylläpitämisen tavoittelu epätavanomaisin rahapoliittisin toimin eurokriisin aikana on osaltaan vaikuttanut EKP:n rahapoliittista mandaattia koskevan sääntelyn tulkinnallisiin muutoksiin. Rahapoliittisia osto-ohjelmia koskevilla tuomioilla oli erityisesti vaikutus SEUT 123 artiklan ilmaiseman julkisen sektorin keskuspankkirahoituksen kiellon tulkintaan, sillä kyseiset osto-ohjelmat perustuvat julkisen sektorin velkapapereiden ostoihin. Vaikka perussopimusten säännöksiä ei ole virallisesti muutettu eurokriisin ja epätavanomaisen rahapolitiikan myötä, on Euroopan unionin talous- ja rahaliittoa koskeva oikeudellinen sääntely käynyt läpi muodonmuutoksen.
Tutkimuksen metodi on oikeusdogmaattinen, mutta tutkimukseen on otettu mukaan myös EU-oikeudelle tyypillisen laintulkintamallin, eli teleologisen tulkinnan, näkökulmia mukaan. Lisäksi tutkimuksessa esitetään de lege feranda - kannanotto siihen, minkälainen eurokriisin jälkeisen rahapolitiikkaa koskevan oikeustilan tulisi olla, jotta kriiseistä voitaisiin tulevaisuudessa selviytyä legitiimisti. Pääasiallisina oikeuslähteinä tutkimuksessa ovat Euroopan keskuspankkia koskeva oikeudellinen sääntely, Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä asiantuntijakirjoitukset.
Eurokriisin seurauksena julkisen sektorin keskuspankkirahoituksen kieltoa on tulkittu unionin tuomioistuimessa tavalla, jonka myötä SEUT 123 artiklan osoittama keskuspankkirahoituksen kielto on menettänyt merkityksensä. Eurokriisin aiheuttamien vakavien talouden häiriöiden myötä EKP:n oli pelastettava vaikeimmin velkaantuneet euroalueen jäsenvaltiot estääkseen euron hajoamisen. Huolimatta SEUT 123 artiklan ilmaisemasta selkeästä kiellosta rahoittaa julkista sektoria, Euroopan unionin tuomioistuin ei tuominnut julkisen sektorin velkapapereiden ostoihin kohdistuvia osto-ohjelmia Euroopan keskuspankin toimivaltaan kuulumattomiksi.
Tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan keskuspankkijärjestelmää velvoittavaa oikeudellista sääntelyä, jonka rajoissa Euroopan keskuspankin ja kansallisten keskuspankkien on toteutettava euroalueen yhteistä rahapolitiikkaa. Euroopan keskuspankkijärjestelmälle ensisijaiseksi tavoitteeksi asetettu hintatason vakauden ylläpitäminen on muodostunut koetinkiveksi eurokriisin aikana. Hintavakauden ylläpitämisen tavoittelu epätavanomaisin rahapoliittisin toimin eurokriisin aikana on osaltaan vaikuttanut EKP:n rahapoliittista mandaattia koskevan sääntelyn tulkinnallisiin muutoksiin. Rahapoliittisia osto-ohjelmia koskevilla tuomioilla oli erityisesti vaikutus SEUT 123 artiklan ilmaiseman julkisen sektorin keskuspankkirahoituksen kiellon tulkintaan, sillä kyseiset osto-ohjelmat perustuvat julkisen sektorin velkapapereiden ostoihin. Vaikka perussopimusten säännöksiä ei ole virallisesti muutettu eurokriisin ja epätavanomaisen rahapolitiikan myötä, on Euroopan unionin talous- ja rahaliittoa koskeva oikeudellinen sääntely käynyt läpi muodonmuutoksen.
Tutkimuksen metodi on oikeusdogmaattinen, mutta tutkimukseen on otettu mukaan myös EU-oikeudelle tyypillisen laintulkintamallin, eli teleologisen tulkinnan, näkökulmia mukaan. Lisäksi tutkimuksessa esitetään de lege feranda - kannanotto siihen, minkälainen eurokriisin jälkeisen rahapolitiikkaa koskevan oikeustilan tulisi olla, jotta kriiseistä voitaisiin tulevaisuudessa selviytyä legitiimisti. Pääasiallisina oikeuslähteinä tutkimuksessa ovat Euroopan keskuspankkia koskeva oikeudellinen sääntely, Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä asiantuntijakirjoitukset.
Eurokriisin seurauksena julkisen sektorin keskuspankkirahoituksen kieltoa on tulkittu unionin tuomioistuimessa tavalla, jonka myötä SEUT 123 artiklan osoittama keskuspankkirahoituksen kielto on menettänyt merkityksensä. Eurokriisin aiheuttamien vakavien talouden häiriöiden myötä EKP:n oli pelastettava vaikeimmin velkaantuneet euroalueen jäsenvaltiot estääkseen euron hajoamisen. Huolimatta SEUT 123 artiklan ilmaisemasta selkeästä kiellosta rahoittaa julkista sektoria, Euroopan unionin tuomioistuin ei tuominnut julkisen sektorin velkapapereiden ostoihin kohdistuvia osto-ohjelmia Euroopan keskuspankin toimivaltaan kuulumattomiksi.