"Jos täällä ei tapahdu mitään kiinnostavaa, ei millään oo merkitystä": Tampereen Hiedanrannan luovien toimijoiden kiinnittyminen väliaikaiseen paikkaan ja keinot vahvistaa jatkuvuutta

Abstract

Kaupungistumisen seurauksena kaupunkikehittäjien huomio on kiinnittynyt tyhjentyneisiin teollisuusalueisiin. Keskustojen tuntumassa sijaitsevat entiset teollisuuden keskittymät tarjoavat mahdollisuuksia kaupungin kasvulle sisältäpäin. Näitä alueita kehitetään yhä useammin väliaikaistoiminnan keinoin, jolloin väliaikaisuus muuttuu hallitsemattomasta epäjärjestyksestä suunnittelun työkaluksi ja suunnitteluvaiheeksi. Väliaikaiskäyttöjen on tunnistettu edistävän niin sosiaalista ja taloudellista kehitystä kuin kulttuuritoimintaakin. Lisäksi väliaikaistoiminta tarjoaa tilaa kokeiluille ja innovaatioille ja se voi myös edistää kaupunkitilan monipuolisuutta ja elävyyttä.

Tutkimus käsittelee Hiedanrannan aluetta Tampereella ja sen kehitystä entisestä teollisuusalueesta urbaaniksi kaupunginosaksi. Hiedanrantaa on kehitetty ja tehty tunnetuksi väliaikaistoiminnan keinoin. Väliaikaisuudella Tampereen kaupunki on viitannut erityisesti alueen luoviin kulttuuritoimijoihin sekä käsityöläisiin. Koska väliaikaisuuteen liittyy toiminnan määräaikaisuus, ovat tutkijat olleet kriittisiä sen suhteen, voivatko väliaikaistoimijat saavuttaa jatkuvuuden ajan kuluessa ja kuinka paikan kehityksen hedelmät ovat näiden toimijoiden ulottuvilla. Tämä on kriittinen kysymys myös Hiedanrannassa.

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millainen toimintaympäristö Hiedanranta on alueelle asettuneiden luovien toimijoiden näkökulmasta, miten luovat toimijat ovat kiinnittyneet Hiedanrantaan paikkana, sekä mitä keinoja heillä on käytettävissään vahvistaakseen jatkuvuuttaan. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jossa tarkastelen Hiedanrannan muutosta väliaikaisesta muuntautuvaan alueen pienten luovien toimijoiden näkemysten ja representaatioiden kautta.

Tutkimusaineistonani on kymmenen Hiedanrannan luovan toimijan teemahaastattelu sekä haastattelutilanteissa tekemäni haastatteluhavainnot. Haastatteluhavainnot ilmentävät tutkimukseni autoetnografisia piirteitä, sitä kuinka Hiedanrannan aluetuntemukseni ja aikaisemman toimijuuteni kautta olin tutkijana osa tutkimuskenttää. Nauhoitin ja litteroin kaikki haastattelut, jonka jälkeen teemoittelin aineiston. Jatkoin teemoittelua tyypittelemällä aineistoa käsitelähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tarkastelen haastateltavien kiinnittymistä Hiedanrantaan kaupunkitutkimukselle keskeisen paikan käsitteen avulla. Ymmärrän paikan prosessinomaisena, jolloin paikka muodostuu toiminnan ja vuorovaikutuksen kautta syntyvistä merkityksistä. Tunnistin jokaisen haastateltavan kohdalla useanlaista kiinnittymistä, mistä suurin osa koski Hiedanrantaa elettynä sosiaalisena ympäristönä. Kiinnittymistä ilmentää muun muassa toimijoiden kiinnostus muovata paikkaa, halu jättää oma kädenjälki näkyviin paikan kehittyessä, syntynyt yhteistoiminta ja jo näkymättömäksi muuttunut arkinen jakaminen sekä paikan emotionaaliset merkitykset, kuten kodinomaisuus.

Eritellessäni luovien toimijoiden keinoja vahvistaa jatkuvuuttaan muuttuvalla alueella olen hyödyntänyt taktiikan ja strategian käsitteitä. Tunnistin toimijoilla useita kehittäviä ja hyökkääviä taktiikoita, joita he sovelsivat yhdessä puolustavien ja hyökkäävien strategioiden kanssa. Oman työn tekeminen mahdollisimman hyvin, väliaikaisuuden määrittely ja sen ulkoistaminen sekä mielikuviin vaikuttaminen julkisuuden avulla kuvaavat haastateltavien jakamia yleisiä taktiikoita ja strategioita. Poikkeavia keinoja olivat puolestaan vahvan tilallisen kiinnittymisen sekä kärsivällisyyden strategiat.

Tutkimus on toteutettu osana CICAT2025-tutkimushanketta, jonka tavoitteena on vauhdittaa Suomen siirtymää lineaaritaloudesta kohti kiertotalouden malleja. Tutkimuksellani syvennän ymmärrystä Hiedanrannasta, jota kehitetään kiertotalouden ja kokeilujen elävänä laboratoriona (urban living lab). Hiedanrannan tarkastelu alueen pienten luovien toimijoiden kautta tuo kiertotalouskeskusteluun mukaan näkökulman, joka jää usein vähälle huomiolle. Työlläni peräänkuulutan samalla luovien toimijoiden potentiaalin parempaa tunnistamista ja toimijoiden ottamista osaksi kehitystyötä. Tämä vaatii kaupungilta ensi alkuun nykyisten luovien toimintojen vakauttamista ja tukemista.

Urbanization has turned the focus of city developers on urban brownfields. These former industrial areas, located close to the city centers, offer the cities possibilities for inner growth. Temporary uses play an essential role when empty factory sites are developed to urban residential areas. Earlier on the temporary uses referred to chaos and lack of management, they have now become a planning tool. With temporary uses, the cities can try to seek social, economic and cultural benefits, while interim uses also create a platform for innovations, experimentations and making cities more livable.

The research focus is on the development of a former industrial site in an area called Hiedanranta in Tampere, Finland. When transforming Hiedanranta into an urban neighborhood, the city of Tampere applied temporary uses, mainly indicating the work done by creative cultural actors and craftsmen in the Hiedanranta area. The researchers have expressed their worry about uncertain continuity of the temporary uses, which is also a crucial question in Hiedanranta. While temporary uses have become a recognized phase of the planning process, the profits of development are not shared with the temporal actors.

This research studies the Hiedanranta area as an operational environment from the aspect of local creative actors. The aim of this research is to discover how these actors are attached to Hiedanranta and how they can support their continuity. The research emphasizes the views and representations of local creative actors. A transition from temporal uses towards more permanent functions is investigated by qualitative methods.

A research material consists of ten interviews of the local creative actors and observations made during the interviews. These observations describe the autoethnographic characters of this research, and my role as a researcher on the field with previous experience and knowledge gained from participating in different projects at the Hiedanranta area. All the interviews were recorded, transcribed and analyzed by using a concept driven content analysis.

Attachment of the local creative actors to Hiedanranta was analyzed using the concept of place, which is widely used in urban studies. The place is in constant change as it is created through meanings which are developed in action and interplay. As a result, I found high levels of attachment, mainly in connection to Hiedanranta as a social environment. The attachment to the area appeared when people started to shape the place and as daily collaborations turned invisible. The place was described by using a large variety of emotions, such as a sense of “homeness”.

The concepts of tactics and strategies were used to analyze the means to support continuity. I recognized several developing and offensive tactics, which were applied within defensive and offensive strategies. As shared tactics and strategies, creative actors outsourced temporality by defining it to correspond their narratives. With publicity, they tried to influence the public images of the Hiedanranta area and eventually they strived to earn the continuity by doing their work as well as they can. Deviant strategies, applied by only some of the actors, had strong spatial attachment and patience.

This thesis is written as part of CICAT2025 research project, aiming to facilitate the transition from linear to circular economy. The research deepens the understanding of Hiedanranta as a living lab. By emphasizing the creative actors, there is an access to a less studied point of view to the living lab discussion. With this research I want to highlight the potential of creative actors and how they should be better involved in the planning process. To begin with, the city of Tampere is required to stabilize the continuity of the creative uses and support the creative actors.