"Мой секс": гендер, сексуальность и религиозность в автобиографическом комиксе Алены Камышевской
Järvilehto, Paula (2020)
Järvilehto, Paula
2020
Venäjän kielen ja kulttuurin maisteriohjelma - Master's Programme in Russian Language and Culture
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-04-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003312985
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003312985
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavalla Alena Kamyševskaja kuvaa omaelämäkerrallisessa sarjakuvassaan ”Moi seks” päähenkilön genderiä ja seksuaalisuutta. Lisäksi tutkin teoksen uskonnollisia representaatioita ja sitä, vaikuttaako uskonnollisuus päähenkilön seksuaalikäyttäytymiseen ja -käsitykseen.
Lähestyn omaelämäkerrallista sarjakuvaa poikkitieteellisesti, mikä on välttämätöntä, kun tutkimuskohteena on kuvaa, sanaa ja erilaisia semanttisia tasoja yhdistävä ilmaisumuoto. Sarjakuvatutkimuksen lisäksi hyödynnän tutkielmassa kirjallisuuden- ja sukupuolentutkimuksen, psykologian ja feministisen teologian näkökulmia.
Venäläinen sarjakuva on ilmaisumuotona ja tutkimuskohteena vielä verrattain tuore, joten tämän tutkielman toisena tavoitteena on kyseisen taidemuodon aseman ja tutkimuksen vahvistaminen. Tästä syystä tutkielmassa käsitellään perusteellisesti sarjakuvallisen ilmaisumuodon kehitysvaiheita Venäjällä. Vaikka kyseinen ilmaisumuoto on vasta hiljattain noussut suosioon Venäjällä, sen juuret ovat syvällä venäläisessä kulttuurissa, jopa keskiajan ikonitaiteessa.
Puhuttaessa venäläisestä sarjakuvasta käytän termiä ”piirretty tarina”, koska se on vakiintunut venäläisen sarjakuvatutkimuksen piirissä. Omaelämäkerrallisesta sarjakuvasta käytetään yhä anglismia ”autobiografinen sarjakuva”, koska termille ei löytynyt venäjänkielistä vastinetta.
Tutkimuksen kohteena oleva omaelämäkerrallinen teos kertoo avoimesti ja kaunistelematta nuoren naisen kehitystarinan. Teoksen omaelämäkerrallisuutta tutkittaessa ei tarkastella ovatko teoksen tapahtumat totta, vaan millä keinoin teos viestii sisällön todenperäisyydestä.
Kronologisesti kulkevien tarinoiden kautta teos käsittelee kehollisuuden ja henkisyyden problematiikkaa. Lapsuuden kuvauksesta välittyvät sukupuolen performatiivisuus ja diskurssit, joiden myötä kehittyvät sukupuoliroolit ja päähenkilön gender. Naiseus voidaan myös nähdä maskina, jonka päähenkilö pukee ylleen teini-iässä. Seksuaalinen väkivalta hajottaa päähenkilön käsityksen itsestään ja omasta seksuaalisuudestaan, minkä myötä rakkaus ja seksi muodostuvat antagonisteiksi. Uskonnollisuus tuo nämä käsitteet takaisin yhteen. Väitän, että teos sirkulaarisen rakenteensa ansiosta esittää feministisen ajatuksen siitä, että seksi on itseasiassa Jumalan lahja maailmalle, jolloin keho ja mieli sekä seksuaalisuus ja uskonnollisuus kulkevat käsi kädessä.
Lähestyn omaelämäkerrallista sarjakuvaa poikkitieteellisesti, mikä on välttämätöntä, kun tutkimuskohteena on kuvaa, sanaa ja erilaisia semanttisia tasoja yhdistävä ilmaisumuoto. Sarjakuvatutkimuksen lisäksi hyödynnän tutkielmassa kirjallisuuden- ja sukupuolentutkimuksen, psykologian ja feministisen teologian näkökulmia.
Venäläinen sarjakuva on ilmaisumuotona ja tutkimuskohteena vielä verrattain tuore, joten tämän tutkielman toisena tavoitteena on kyseisen taidemuodon aseman ja tutkimuksen vahvistaminen. Tästä syystä tutkielmassa käsitellään perusteellisesti sarjakuvallisen ilmaisumuodon kehitysvaiheita Venäjällä. Vaikka kyseinen ilmaisumuoto on vasta hiljattain noussut suosioon Venäjällä, sen juuret ovat syvällä venäläisessä kulttuurissa, jopa keskiajan ikonitaiteessa.
Puhuttaessa venäläisestä sarjakuvasta käytän termiä ”piirretty tarina”, koska se on vakiintunut venäläisen sarjakuvatutkimuksen piirissä. Omaelämäkerrallisesta sarjakuvasta käytetään yhä anglismia ”autobiografinen sarjakuva”, koska termille ei löytynyt venäjänkielistä vastinetta.
Tutkimuksen kohteena oleva omaelämäkerrallinen teos kertoo avoimesti ja kaunistelematta nuoren naisen kehitystarinan. Teoksen omaelämäkerrallisuutta tutkittaessa ei tarkastella ovatko teoksen tapahtumat totta, vaan millä keinoin teos viestii sisällön todenperäisyydestä.
Kronologisesti kulkevien tarinoiden kautta teos käsittelee kehollisuuden ja henkisyyden problematiikkaa. Lapsuuden kuvauksesta välittyvät sukupuolen performatiivisuus ja diskurssit, joiden myötä kehittyvät sukupuoliroolit ja päähenkilön gender. Naiseus voidaan myös nähdä maskina, jonka päähenkilö pukee ylleen teini-iässä. Seksuaalinen väkivalta hajottaa päähenkilön käsityksen itsestään ja omasta seksuaalisuudestaan, minkä myötä rakkaus ja seksi muodostuvat antagonisteiksi. Uskonnollisuus tuo nämä käsitteet takaisin yhteen. Väitän, että teos sirkulaarisen rakenteensa ansiosta esittää feministisen ajatuksen siitä, että seksi on itseasiassa Jumalan lahja maailmalle, jolloin keho ja mieli sekä seksuaalisuus ja uskonnollisuus kulkevat käsi kädessä.