Vanhemman ja lapsen välisen kasvatussuhteen tukeminen vanhemman uupuessa. Vanhempien omakohtaisia kokemuksia.
Raunio, Minna (2020)
Raunio, Minna
2020
Elinikäinen oppiminen ja kasvatus, kasvatustieteen maisterin tutkinto - Lifelong Learning and Education, Master of Arts (education)
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-04-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003302979
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003302979
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vanhemman ja lapsen välistä kasvatussuhdetta voidaan tukea vanhemman uupuessa. Lapsen varhaisten vuosien tiedetään olevan lapsen kehityksen kannalta merkityksellinen vaihe. Kuitenkin juuri pienten lasten perheissä vanhemmat kokevat usein uupumusta. Tutkimuksessa haluttiin saada vanhempien oma ääni kuuluville ja aineisto koostui vanhempien kirjoittamista omakohtaisista kokemuksista. Vanhemmille suunnattuun kirjoituspyyntöön saatiin kahdeksan vastausta. Niiden lisäksi aineistoa täydennettiin kuuden vanhemman blogikirjoituksella sekä yhden vanhemman uupumusta käsittelevällä kirjalla. Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologis-hermeneuttinen. Sen tavoitteena oli kuvata ja ymmärtää vanhempien kokemaa uupumusta ilmiönä sekä muodostaa kokonaiskuvaa siitä, mitkä asiat ovat oleellisia vanhemman ja lapsen välisen kasvatussuhteen tukemisessa silloin kun vanhempi on uupunut. Tarkoituksena oli lisäksi tuottaa sellaista tietoa, josta eri palveluja tarjoavat tahot voisivat hyötyä. Analyysissa edettiin lähes kaikissa kirjoituksissa samanlaisena ilmenneen juonirakenteen mukaan ja teemoiteltiin kirjoituksissa esiintyneitä merkityksiä. Lopuksi merkityskokonaisuudet ja niiden suhteet tuotiin yhteen ja tarkasteltiin tuloksia tutkimuskysymysten ohjaamista näkökulmista. Tutkimustulokset osoittivat, että vanhemmat käsittelivät uupumusta enimmäkseen oman jaksamisen kannalta eivätkä juurikaan pohtineet uupumisen vaikutuksia vanhemman ja lapsen väliseen kasvatussuhteeseen. Kasvatussuhde nähtiin silti tärkeänä. Vanhemmat reflektoivat omaa käyttäytymistään ja tunsivat huolta ja syyllisyyttä omasta jaksamattomuudestaan. Rakkaus ja kiintymys lasta kohtaan näyttäytyivät vahvana ja osaltaan ne saattoivat jopa pahentaa uupumusta. Vanhemmuus tiedettiin tärkeäksi ja siitä haluttiin suoriutua mahdollisimman hyvin. Tutkielma osoitti, että vanhemman ja lapsen välinen kasvatussuhde on tärkeää huomioida silloin, kun vanhempi kokee uupumusta. Vanhempien uupumus on kuitenkin hyvin moniuloitteinen ilmiö ja jokainen tilanne on ainutlaatuinen. Eri palveluja tarjoavien tahojen tulisikin kohdata perheet yksilöllisesti. Eniten vanhemmat kokivat tarvetta tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.