Moraalinen järjestys ja luokan tekeminen: Internetkeskustelujen puhetavat perussuomalaisten äänestäjistä

Abstract

Tutkin opinnäytetyössäni julkisia puhetapoja perussuomalaisten äänestäjistä luokan tekemisen näkökulmasta. Olen kiinnostunut, miten perussuomalaisten äänestäjiin liitettävää häpeää ja moraalista arvottomuutta rakennetaan, ja millä tavoin nämä puhetavat voivat tulla myös haastetuiksi.

Käytän Skeggsin ajatteluun pohjaavaa luokkakäsitystä työni teoreettisena viitekehyksenä ja esitän, että perussuomalaisten äänestäjiä koskevan häpeän ja moraalisen arvottomuuden tuottamista on mielekästä tarkastella luokan tekemisenä. Ymmärrän yhteiskuntaluokat prosessuaalisina ja monipaikkaisina erilaisten eriarvoisuuksien risteyminä, eli työssäni eriarvoisuus, häpeä ja tunnustus sekä erilaiset käytettävissä olevat pääomat kietoutuvat yhteen luokan käsitteessä.

Teen tutkielmassani kriittistä diskurssianalyysia suositulta internetfoorumilta keräämistäni julkisista keskusteluista, joissa selitetään ja arvotetaan perussuomalaisten äänestämistä ja äänestäjiä. Tarkastelen, miten representaatiot perussuomalaisten äänestäjistä tuottavat moraalisia hierarkioita, tunnustusta tai sen puutetta, oikeanlaista minuutta sekä kunnollista kansalaisuutta. Samalla olen kiinnostunut vallasta, representaatioista käytävistä kamppailuista ja poliittisuudesta. Menetelmäni pohjaa käsitykseen todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta sekä Foucault’n ajatteluun vallan, tiedon ja diskurssien yhteenkietoutumisesta.

Olen järjestänyt aineistoni neljään kategoriaan suhteessa representaatioihin perussuomalaisten äänestämisestä ja äänestäjistä: (1) työväenluokkaiset representaatiot ja moraalinen arvottomuus, (2) äänestäjäkuvan laajennukset, (3) järjen ääni, muutos politiikkaan ja (4) haukutut ja sensuroidut.

Ensimmäisen kategorian representaatiot uusintavat nähdäkseni osuvasti Skeggsin ajattelussa esiin nostettuja perinteisiä työväenluokkaan liitettyjä ja sen moraalista arvottomuutta tuottavia määreitä. Näiden representaatioiden mukaan perussuomalaisten äänestäjä on siis yksinkertainen ja vähä-älyinen, huonosti menestynyt, takapajuinen tai epämoderni, rasistinen, väkivaltainen rikollinen, huonokäytöksinen tai omaa etuaan ymmärtämätön.

Toisaalta nämä moraalista arvottomuutta tuottavat representaatiot tulevat aineistossa myös haastetuiksi. Ensinnäkin representoidaan, että perussuomalaisten äänestäjät voivat olla myös korkeasti koulutettuja ja menestyneitä, ja toiseksi perussuomalaiset esitetään politiikassa järjen äänenä ja yksinkertaisesti ainoana järkevänä vaihtoehtona. Kolmanneksi aineistossa kuvataan perussuomalaisten julkista pilkkaamista ja nöyryytystä, mikä voi olla myös syy heidän äänestämiselleen.

Erilaiset representaatiot perussuomalaisten äänestäjistä eivät keskustele aineistossa juurikaan suoraan keskenään, mutta tulkintani mukaan ne politisoituvat ennen kaikkea pyrkimällä määrittelemään järkeä ja järkevää toimintaa. Järjestä muodostuu näin tyhjä merkitsijä, eli merkityskamppailujen kohde.