Polven nivelrikon esiintyvyys eturistisidevammapotilailla vähintään 10 vuoden seurannassa – kirjallisuuskatsaus 1980-2019 kirjallisuudesta
Leppäkoski, Antti (2020)
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto - Licentiate of Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-03-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003262895
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003262895
Tiivistelmä
Eturistisidevammat ovat polven yleisimpiä vammoja. Eturistiside repeää tyypillisimmin urheilussa, kuten jalkapallossa tai rugbyssä. Repeämä aiheutuu eturistisiteen vetolujuuden ylittyessä suoran trauman tai eteenpäin suuntautuvan liikkeen seurauksena. Eturistisidevamman on havaittu johtavan nivelrikkoon normaalia kulumismuutoksia aikaisemmin. Etenkin eturistisidevamman yhteydessä saadulla liitännäisellä kierukkavammalla on yhteys suurempaan nivelrikon riskiin. Tutkimusta eturistisidevammoista on tehty hyvin runsaasti viime vuosikymmenten aikana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko valtava tutkimusmäärä vaikuttanut eturistisidevammapotilaan ennusteeseen ja johtanut parempiin hoitotuloksiin vuosien saatossa.
Kyseessä on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa käytiin läpi 1980-2019 -luvuilla julkaistut tutkimukset eturistisidevammoista, joiden seuranta-ajaksi on raportoitu vähintään 10 vuotta ja radiologisesti luokiteltu nivelrikon aste on määritetty.
Tutkimusten ilmoittamat nivelrikon esiintyvyydet raportoitiin ja käytiin läpi esiintyvyydet. Lisäksi R-tilasto -ohjelmalla suoritettiin tilastolliset analyysit valikoiduista tutkimuksista.
Katsauksessa käytiin läpi 72 tutkimusta. Nivelrikon esiintyvyyden painottamaton keskiarvo oli 36 % ja esiintyvyys vaihteli 6,8 %:n ja 100 %:n välillä. Kun potilailla oli liitännäinen kierukkavamma, nivelrikon esiintyvyyden painottamaton keskiarvo oli 50,9 % ja esiintyvyys vaihteli 19,2 %:n ja 100 %:n välillä. Ilman liitännäistä kierukkavammaa nivelrikon esiintyvyyden painottamaton keskiarvo oli 20,1% ja esiintyvyys vaihteli 0 %:n ja 62,3 %:n välillä. Tilastollisissa analyyseissä leikkausvuoden ei havaittu korreloivan nivelrikon esiintyvyyden kanssa. Analyyseissä saadut tulokset eivät myöskään olleet tilastollisesti merkitseviä.
Nivelrikon esiintyvyyden vaihtelu oli samalla tasolla edellisten katsauksen kanssa. Emme voineet kuitenkaan osoittaa, että nivelrikon esiintyvyys olisi laskenut vuosikymmenten aikana, valtavasta tutkimusmäärästä huolimatta. Tämä voi johtua nivelrikon patofysiologisesta alkuperästä eturistisidevamman yhteydessä. Tämä ei yksiselitteisesti tarkoita, että vuosikymmenten tutkimus olisi ollut hyödytöntä. Jatkotutkimuksissa on syytä selvittää muiden päätetapahtumien, kuten uusintaleikkausten esiintyvyyttä samalla tutkimusasetelmalla.
Kyseessä on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa käytiin läpi 1980-2019 -luvuilla julkaistut tutkimukset eturistisidevammoista, joiden seuranta-ajaksi on raportoitu vähintään 10 vuotta ja radiologisesti luokiteltu nivelrikon aste on määritetty.
Tutkimusten ilmoittamat nivelrikon esiintyvyydet raportoitiin ja käytiin läpi esiintyvyydet. Lisäksi R-tilasto -ohjelmalla suoritettiin tilastolliset analyysit valikoiduista tutkimuksista.
Katsauksessa käytiin läpi 72 tutkimusta. Nivelrikon esiintyvyyden painottamaton keskiarvo oli 36 % ja esiintyvyys vaihteli 6,8 %:n ja 100 %:n välillä. Kun potilailla oli liitännäinen kierukkavamma, nivelrikon esiintyvyyden painottamaton keskiarvo oli 50,9 % ja esiintyvyys vaihteli 19,2 %:n ja 100 %:n välillä. Ilman liitännäistä kierukkavammaa nivelrikon esiintyvyyden painottamaton keskiarvo oli 20,1% ja esiintyvyys vaihteli 0 %:n ja 62,3 %:n välillä. Tilastollisissa analyyseissä leikkausvuoden ei havaittu korreloivan nivelrikon esiintyvyyden kanssa. Analyyseissä saadut tulokset eivät myöskään olleet tilastollisesti merkitseviä.
Nivelrikon esiintyvyyden vaihtelu oli samalla tasolla edellisten katsauksen kanssa. Emme voineet kuitenkaan osoittaa, että nivelrikon esiintyvyys olisi laskenut vuosikymmenten aikana, valtavasta tutkimusmäärästä huolimatta. Tämä voi johtua nivelrikon patofysiologisesta alkuperästä eturistisidevamman yhteydessä. Tämä ei yksiselitteisesti tarkoita, että vuosikymmenten tutkimus olisi ollut hyödytöntä. Jatkotutkimuksissa on syytä selvittää muiden päätetapahtumien, kuten uusintaleikkausten esiintyvyyttä samalla tutkimusasetelmalla.