Alatiesynnytyksen jälkeiset virtsaamisongelmat: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata välittömästi alatiesynnytyksen jälkeen ilmeneviä virtsaamisongelmia ja niille altistavia tekijöitä synnyttäneillä naisilla. Katsauksen tavoitteena oli tuottaa tietoa alatiesynnytyksen jälkeen ilmenevistä virtsaamisongelmista etenkin lapsivuodeosastolla työskenteleville kätilöille, jotta he pystyisivät tunnistamaan, ohjaamaan ja tukemaan näitä potilaita aiempaa paremmin. Tuotetusta tiedosta voivat hyötyä myös raskaana olevia ja synnytyksiä hoitavat kätilöt sekä muut terveydenhuollon ammattilaiset. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku toteutettiin systemaattisesti lokakuun 2019 aikana Cinahlista, Medlinesta ja Medicistä. Tiedonhaun ja laadunarvioinnin perusteella tutkimukseen valikoitui 16 sisäänotto- ja poissulkukriteerit täyttävää alkuperäistutkimusta.

Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella alatiesynnytyksen jälkeiselle virtsainkontinenssille altistavat välilihaan kohdistuneet vauriot, pitkittynyt ponnistusvaiheen kesto, avustettu alatiesynnytys, syntyvän lapsen suuri paino, epiduraalin tai petidiinin käyttö kivunlievityksenä, raskaudenaikainen rasitus lantionpohjalle, muu samanaikainen inkontinenssi sekä tietyt synnyttäjän taustaan liittyvät tekijät, kuten korkea painoindeksi ja ikä. Näistä muu samanaikainen inkontinenssi ei ollut tilastollisesti merkitsevä sekoittavat tekijät huomioiden. Alatiesynnytyksen jälkeisen virtsainkontinenssin oireina raportoitiin virtsanpidätyskyvyn heikkenemistä ja virtsarakon hallinnan menetystä fyysisessä rasituksessa. Alatiesynnytyksen jälkeiselle virtsaretentiolle altistavat tämän katsauksen perusteella välilihaan kohdistuneet vauriot, pitkittynyt synnytyksen kesto, avustettu alatiesynnytys, poikkeava peripartaalinen virtsaaminen, syntyvän lapsen suuri paino, epiduraalipuudutuksen käyttö kivunlievityksenä sekä ensisynnyttäjyys. Näistä ensisynnyttäjyys ei ollut tilastollisesti merkitsevä sekoittavat tekijät huomioiden. Alatiesynnytyksen jälkeisen virtsaretention oireina tunnistettiin kyvyttömyys virtsata rakko tyhjäksi ja suuret virtsamäärät synnytyksen jälkeen.

Alatiesynnytyksen jälkeisille virtsaamisongelmille altistavat tekijät ovat pääosin tekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa jo ennen raskautta, raskausaikana ja synnytyksen hoidossa. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi käytetyt kivunlievitysmenetelmät ja välilihan vauriot sekä synnyttäjän ikä ja painoindeksi. Kyseessä on kuitenkin hyvin sensitiivinen ja monitahoinen aihealue naisen elämässä, minkä vuoksi näihin tekijöihin ei ole yksinkertaista vaikuttaa. Alatiesynnytyksen jälkeisistä virtsaamisongelmista kärsivien oireista ja kokemuksista on olemassa erittäin niukasti tutkimustietoa tämän katsauksen perusteella. Raskaana olevia, synnyttäviä ja synnyttäneitä hoitavilla täytyisi olla riittävästi tietoa alatiesynnytyksen jälkeisistä virtsaamisongelmista ja niiden oireista. Riittävä tietotaito pitäisi varmistaa esimerkiksi koulutuksilla.