Hoitohenkilökunta organisaatiomuutoksessa: Työhyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät työntekijöiden kuvaamina - kirjallisuuskatsaus

Abstract

Suomalainen yhteiskunta on jatkuvien organisaatiomuutosten edessä lukuisista syistä johtuen, muun muassa ikärakenne, syntyvyyden väheneminen, palveluiden tuottamisen uudet tavat ja työurien pidentäminen ovat muutamia esimerkkejä. Erityisesti terveydenhuollossa on tulevaisuudessa huutava pula ammattitaitoisesta henkilökunnasta ja työnantajilla tarve pitää nykyisestä työvoimasta kiinni. Jatkuvat organisaatiomuutokset rasittavat työntekijöitä ja heikentävät työssä viihtymistä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan hoitohenkilökunnan työhyvinvointia edistävistä ja estävistä tekijöistä organisaatiomuutoksessa. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Aineisto koostui kvalitatiivisista ja kvantitatiivisista tutkimuksista, joiden luotettavuus arvioitiin Joanne Brigg’s instituutin laadunarviointikriteereiden avulla.

Tutkimuksen keskeiset tulokset olivat, että hoitohenkilökunta koki erityisesti riittävän tiedottamisen merkittävänä työhyvinvointia edistävänä tekijänä ja riittämättömän tiedottamisen sitä heikentävänä. Henkilökunta kuvasi myönteisiä emotionaalisia tekijöitä muutokseen tulevaisuusorientoituneesti ja optimistisesti suhtautumalla. Työhyvinvointia heikentävät emotionaaliset tekijät kuvattiin varautuneisuutena muutosta kohtaan ja yleisenä kielteisenä asenteena. Henkilökunnan keskinäisen vuorovaikuttamisen määrän lisääntyminen edisti työhyvinvointia, kun vastaavasti riittämätön vuorovaikuttaminen heikensi sitä. Vahva ammatti-identiteetti tekijänä edisti työhyvinvointia silloin, kun työntekijät kokivat voivansa jatkokouluttautua tai he soveltuivat tehtävään henkilöinä. Heikentävänä tekijänä ammatti-identiteetti koettiin, kun jouduttiin tekemään omaa koulutusta vaativampia tehtäviä, tekemään hoitotyössä kompromisseja tai kun hoidon laatu kärsi. Hallinnan tunteet edistivät työhyvinvointia organisaatiomuutoksessa. Vastaavasti riittämätön muutoksen hallinnan tunne ja päätöksentekoon osallistumisen vähyys heikensivät työhyvinvointia. Henkilökunnan kokemus arvostuksesta työssä ilmeni työyhteisön sekä organisaation antamana arvostuksena ja potilaiden, asiakkaiden ja heidän omaistensa työnarvostuksena. Vastaavasti näiden vähyys heikensi työhyvinvointia.

Tulokset ovat pääosin samanlaisia aiempien tutkimuksien kanssa. Bøtcher Jensenin ja Sørensenin metasynteesin tulokset ovat yhteneviä saatujen tulosten kanssa, vain ulkopuolelta tulevan arvostuksen ja osallistavan informoinnin osalta havaittiin eroja. Tässä tutkimuksessa kuvatut tekijät ovat samanlaisia kuin Lun (2012) tutkijaryhmän kirjallisuuskatsauksessa havaitsemat työhyvinvoinnin ilmiöt. Katsaus tuotti eroavia tuloksia yllä mainittuihin kirjallisuuskatsauksiin verrattuna etäyhteysteknologioiden ja muiden digitalisaation myötä käyttöön otettujen ratkaisujen suhteen. Tässä kirjallisuuskatsauksessa pohditaan joitakin työympäristön kehittämismahdollisuuksia suhteessa työhyvinvoinnista havaittuihin tekijöihin. Jatkotutkimusaiheet vaihtelevat organisaatiomuutosten läpiviemisestä uusien teknologioiden käyttöönottoon ja henkilöstön kokemuksien kartoittamiseen jatkuvista muutoksista.