Steinerkoulun opettajuuden rationaalisuusperustasta, painopistealueista ja olemuksesta
Pärssinen, Jorma (2020)
Pärssinen, Jorma
2020
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003242836
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003242836
Tiivistelmä
Tässä lisensiaatintutkimuksessa tarkastellaan steinerkoulun opettajuuden rationaalisuusperustaa: Rudolf Steinerin tietoteoriaa ja antropologis–antroposofista ihmistutkimusta, sekä Steinerin yhteiskunnallista ajattelua, jonka pohjalta steinerkoulun opettajan työympäristön perusoletukset on muodostettu. Tutkimuksen tavoitteena on sen pohjalta ymmärtää steinerkoulun opettajuuden painopistealueita ja olemusta, sekä selvittää, voiko steinerkoulun opettaja rationaalisuusperustansa pohjalta kehittää omaa opetustaan ja opettajuuttaan, sekä työstää itselleen omaa työtään palvelevan käyttöteorian.
Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä on fenomenologis-–hermeneuttinen lähestymistapa. Se pyrkii tutkittavan ilmiön mahdollisimman syvälliseen ja laajaan ymmärtämiseen.
Tutkimusta tehtäessä on tunnustettu, että tiedeyhteisössä steinerkoulun opettajuuden rationaalisuusperusta asemoidaan marginaaliin ja sitä pidetään pseudotieteenä/mystiikkana; steinerkoululiikkeen sisällä se saatetaan mieltää oppijärjestelmäksi tai uskonnolliseksi maailman- /elämänkatsomukseksi.
Tutkimus vahvistaa, että Steinerin tietoteoreettinen ajattelu edustaa aristoteeliseen tiedonkäsitykseen perustuvaa olemustietoa. Sillä on yhtymäkohtia myös moderniin fenomenologiaan. Sukulaisuus fenomenologiaan selittyy sillä, että kumpaankin on vaikuttanut Goethen aristoteelinen luonnontieteellinen tutkimustapa.
Tutkimus osoittaa, että antropologis–antroposofinen ihmistutkimus on luonteeltaan tutkimusta, jonka pohjalta steinerkoulun opettaja voi kehittää omaa työtään ja opettajuuttaan, sekä rakentaa itselleen arjen työtään palvelevan käyttöteorian.
Antropologis-antroposofisen ihmistutkimuksen pohjalta steinerkoulun opettaja voi hahmottaa ja ymmärtää lapsen eri olemuspuolten yleistä kehitystä, sekä niiden kehitysvaiheita.
Goetheanismin avulla steinerkoulun opettaja voi kehittää oppilaissa ymmärtävää luontosuhdetta, mikä on edellytys oppilaiden vastuullisen maailma- ja luontosuhteen kehittymiselle. Goetheanistisella opetuksella steinerkoulun opettaja voi vastata maailman ekologisen tilanteen ja ihmisarvoisen tulevaisuuden rakentamisen synnyttämään haasteeseen.
Steinerkoulun opettajuuden yleisinhimillisestä olemuksesta ja painopistealueista tutkimus tuo esiin seuraavaa: steinerkoulun opettajalle ihminen on päämäärä, ei väline; steinerkoulun opettajan työ on oman rationaalisuusperustansa pohjalta kauttaaltaan eettistä toimintaa; steinerkoulun opettaja voi kehittää omaa kasvatus- ja opetustyötään oman rationaalisuusperustansa pohjalta, samalla, kun hän huolehtii yhteiskunnallisesta velvoitteestaan: oppilaiden oppimisesta ja yleisestä jatko-opintovalmiudesta.
Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä on fenomenologis-–hermeneuttinen lähestymistapa. Se pyrkii tutkittavan ilmiön mahdollisimman syvälliseen ja laajaan ymmärtämiseen.
Tutkimusta tehtäessä on tunnustettu, että tiedeyhteisössä steinerkoulun opettajuuden rationaalisuusperusta asemoidaan marginaaliin ja sitä pidetään pseudotieteenä/mystiikkana; steinerkoululiikkeen sisällä se saatetaan mieltää oppijärjestelmäksi tai uskonnolliseksi maailman- /elämänkatsomukseksi.
Tutkimus vahvistaa, että Steinerin tietoteoreettinen ajattelu edustaa aristoteeliseen tiedonkäsitykseen perustuvaa olemustietoa. Sillä on yhtymäkohtia myös moderniin fenomenologiaan. Sukulaisuus fenomenologiaan selittyy sillä, että kumpaankin on vaikuttanut Goethen aristoteelinen luonnontieteellinen tutkimustapa.
Tutkimus osoittaa, että antropologis–antroposofinen ihmistutkimus on luonteeltaan tutkimusta, jonka pohjalta steinerkoulun opettaja voi kehittää omaa työtään ja opettajuuttaan, sekä rakentaa itselleen arjen työtään palvelevan käyttöteorian.
Antropologis-antroposofisen ihmistutkimuksen pohjalta steinerkoulun opettaja voi hahmottaa ja ymmärtää lapsen eri olemuspuolten yleistä kehitystä, sekä niiden kehitysvaiheita.
Goetheanismin avulla steinerkoulun opettaja voi kehittää oppilaissa ymmärtävää luontosuhdetta, mikä on edellytys oppilaiden vastuullisen maailma- ja luontosuhteen kehittymiselle. Goetheanistisella opetuksella steinerkoulun opettaja voi vastata maailman ekologisen tilanteen ja ihmisarvoisen tulevaisuuden rakentamisen synnyttämään haasteeseen.
Steinerkoulun opettajuuden yleisinhimillisestä olemuksesta ja painopistealueista tutkimus tuo esiin seuraavaa: steinerkoulun opettajalle ihminen on päämäärä, ei väline; steinerkoulun opettajan työ on oman rationaalisuusperustansa pohjalta kauttaaltaan eettistä toimintaa; steinerkoulun opettaja voi kehittää omaa kasvatus- ja opetustyötään oman rationaalisuusperustansa pohjalta, samalla, kun hän huolehtii yhteiskunnallisesta velvoitteestaan: oppilaiden oppimisesta ja yleisestä jatko-opintovalmiudesta.