Pahissusia ja pikkususihukkasia: Luontosuhde ja keskustelutavat paikallisryhmien susikeskusteluissa

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua susista ja susipolitiikasta. Tutkielma pyrkii selvittämään, millaista luontosuhdetta susiaiheiset verkkokeskustelut kuvastavat, tuottavat ja ylläpitävät. Tutkielmassa tarkastellaan myös susikeskustelun dynamiikkaa: millaisia piirteitä kuuluu vapaamuotoiseen susikeskusteluun verkossa?

Tutkielman aineisto koostuu keskusteluista, jotka on käyty yhteisöpalvelu Facebookin paikallisryhmissä talvikaudella 2016−2017. Keskustelut ovat peräisin kahdesta eri paikallisryhmästä, jotka ovat alueittensa asukkaille ja muille paikkakunnasta kiinnostuneille avoimia, usean tuhannen jäsenen keskusteluryhmiä. Facebookin paikallisryhmät tapaavat olla suosittuja, laajat ihmisryhmät tavoittavia yhteisöjä, mikä tekee niistä merkittävän alustan julkiselle keskustelulle. Muista sosiaalisen median palveluista poiketen Facebook on Suomessa erityisesti aikuisten ja keski-ikäisten suosiossa. Tutkielmaan valitut paikkakunnat sijaitsevat eteläisessä Suomessa, mihin susi tekee paluuta oltuaan sieltä vuosisadan ajan sukupuuttoon metsästettynä.

Perehdyn keskustelujen välittämään luontosuhteeseen metafora-analyysin avulla. Metaforan keinoin keskustelijat luovat susista mielikuvia, jotka palvelevat heidän motiivejaan. Tällä tavoin he myös rakentavat ja ylläpitävät luontosuhteen todellisuutta, sillä käsityksemme susista rakentuu sutta koskevien puhetapojen varaan. Tarkastelen keskustelijoiden käsityksiä eläimen ja ihmisen moraalisesta arvosta ja suden luonteesta, jota toistuvasti muun muassa inhimillistetään. Kiinnitän huomiota siihen, kuinka tinkimättä useimmat keskustelijat asettavat oman etunsa suden olemassaolon edellytysten edelle. Ihmiskeskeisyys on länsimaiseen tapaan keskusteluissa luontosuhteen lähtökohta, mutta sudesta puhuttaessa ihmisen ensisijaisuus saa hyvin ehdottomiakin ilmenemismuotoja. Tällaista lajisortoa voi verrata muihin ihmisen harjoittamiin syrjinnän muotoihin, kuten rasismiin ja seksismiin.

Tutkielma syventyy samaisten susikeskustelujen dynamiikkaan keskustelunanalyysin keinoin. Tulokset osoittavat, että paikallisryhmien keskusteluissa käyttäytymisen ja vuorovaikuttamisen tavat ovat varsin sukupuolittuneita. Myös muut kuin sukupuolelliset eroavaisuudet määrittivät vahvasti keskustelun henkeä: esimerkiksi luonnonsuojelijaksi katsottu keskustelija saa osakseen tavallista asiattomampaa kohtelua.

Tutkielman tulokset muodostavat susikeskusteluista kuvan tunnepitoisina, tutkimustietoa monin tavoin hylkivinä keskusteluina. Verkkokeskusteluille ominaiseen tapaan nämä susikeskustelut ovat myös melko tuloksettomia. Ne ovat ennemmin riitaisia ja kärjistyviä kuin yhteisymmärrystä kasvattavia tai neuvottelevia. Keskustelijat pitävät kiinni omista näkemyksistään ja torjuvat niihin sopimattoman informaation. Paikallisryhmien keskustelut kyllä turvaavat demokratiaa tarjoamalla sananvapauden mahdollisuuksia paikkakunnan asukkaille, mutta samalla ne murentavat demokratiaa syrjivillä keskustelutavoilla, polarisoituvilla mielipiteillä ja tutkimustiedon tyrmäämisellä.