Kuka siirtyy, kun kiusaaminen ei lopu?: Diskurssianalyysi koulukiusaamista koskevan lakialoitteen mediakeskustelusta

Abstract

Tutkielman aiheena on koulukiusaamista käsittelevä eduskunnan lakialoite ja siihen liittyvät diskurssit mediassa. Vuonna 2016 tehdyllä lakialoitteella pyrittiin parantamaan keinoja puuttua koulukiusaamiseen. Siinä ehdotettiin lisäystä perusopetuslain kuudennen pykälän kohdalle. Tavoitteena oli, että vakavissa kiusaamistilanteissa toiselle oppilaalle vakavaa henkistä tai fyysistä haittaa aiheuttava oppilas voitaisiin siirtää toiseen opetuksen järjestämispaikkaan sen sijaan, että kiusaamisen kohteena olevan oppilaan tarvitsisi vaihtaa oppilaitosta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ja arvioitiin, millaista julkista keskustelua lakialoitteeseen ehdotettu lisäys herätti. Tutkimuksen teoreettismetodologisena viitekehyksenä toimi sosiaalinen konstruktionismi, joka tarkastelee kieltä ja keskustelua todellisuuden ja merkitysten tuottajana. Tutkin ilmiönä koulukiusaamista koskevaa julkista keskustelua sanomalehdissä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä. Kiinnostuksen kohteena eivät näin ollen olleet yksilöt, vaan heidän luomansa diskurssit, mistä puhetavat syntyvät ja mitä elementtejä ne sisältävät. Tutkimuskohde oli kielenkäytössä tuotetut sosiaaliset käytännöt. Painopiste oli julkisen keskustelun välityksellä käydyssä kanssakäymisessä ja todellisuuden rakentumisessa kielenkäytön kautta. Metodologisesti keskeiseksi teokseksi tutkimuksessa nousi diskurssianalyysiä käsittelevä Jokinen, Juhila & Suoninen (2016). Tutkimuksessa lakialoitteesta käydystä keskustelusta identifioitui siihen yhtäältä kriittisesti ja toisaalta puoltavasti suhtautuvia näkemyksiä. Kaiken kaikkiaan aineistosta löytyi 43 kriittistä ja 15 puoltavasti suhtautuvaa näkemystä. Kvantitatiivisesti eli määrällisesti tarkasteltuna voidaan arvioida, että ehdotukseen suhtauduttiin täten kriittisemmin eikä kiusaajan siirtoa toiseen oppilaitokseen tutkimuksen kontekstissa kannatettu. Kvalitatiivisesti eli laadullisesti tarkasteltuna, diskurssianalyysin tuloksena, voidaan aineistosta havaita erilaisia diskursseja eli tulkintarepertuaareja. Kriittiset tulkintarepertuaarit on tuloksissa nimetty neljään eri repertuaariin: kiusaamisen jatkumisen, ryhmäilmiön, monimutkaisuuden ja yhden koulun repertuaari. Puoltavat repertuaarit on puolestaan nimetty kolmeen repertuaariin: työkalun, oman kokemuksen ja kiusaajan vastuun repertuaari. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan arvioida, että kiusaamiseen liittyvät diskurssit saavat muotonsa erilaisten perusteltujen näkemysten pohjalta. Avoimeksi näkemyksissä jää kuitenkin se, mitkä ovat ne tarvittavat toimenpiteet, joilla kiusaaminen saadaan päättymään.