”Koulutus ei ole ensisijainen ratkaistava asia”: Maisterikoulutus ja maisterin rooli varhaiskasvatuksen johtamistehtävissä työskentelevien näkemyksissä

Abstract

Varhaiskasvatus poikkeaa muista yliopiston tutkinto-ohjelmista sillä, että jo kandidaatin tutkinto tarjoaa kelpoisuuden varhaiskasvatuksen opettajan työtehtävään. Varhaiskasvatuksen kentälle kuitenkin valmistuu myös maisterikoulutuksella henkilöitä, mutta heille ei ole olemassa selkeää roolia.

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella maisterikoulutuksen merkitystä ja maistereiden roolia varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat 1) Minkälaiseksi varhaiskasvatuksen johtamistehtävissä toimivat henkilöt näkevät maisterikoulutuksen annin varhaiskasvatukselle? 2) Minkälainen rooli maistereilla on varhaiskasvatuksen johtamistehtävissä työskentelevien näkemyksen mukaan?

Tutkimuksessa on laaja teoriapohja, jossa tarkastellaan tutkittavaa ilmiötä monesta eri näkökulmasta. Tutkimuksen historiallinen näkökulma kattaa varhaiskasvatustieteen kehityksen, varhaiskasvatuksen kehityksen sekä varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen kehityksen. Varhaiskasvatus on tällä hetkellä suurten muutosten kohteena. Uusi varhaiskasvatuslaki 2018 ja normiperustainen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 ovat tuoneet varhaiskasvatusta osaksi koulutusjärjestelmää. Edellä mainittujen näkökulmien lisäksi on olemassa useita varhaiskasvatukseen vaikuttavia ristipaineita, jotka ovat tehneet, ja tulevat tekemään sen kehittämisestä haastavaa, jos niitä ei pyritä ratkaisemaan. Teoriaosuuden lopuksi tarkastellaan koulutusta sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmista. Varhaiskasvatuksessa maisteri voidaan nähdä ylikoulutettuna varhaiskasvatuksen opettajan työtehtävään, koska suuri osa siinä toimivista henkilöistä on alemmin koulutettuja. Koulutuksen ja työelämän kohtaamisen haasteita voidaan tarkastella joko koulutuksen alihyödyntämisen tai koulutusjärjestelmän puutteiden näkökulmista.

Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, joka pyrkii tavoittamaan tietoa maisterikoulutuksesta ilmiönä. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuonna 2018 sähköisellä kyselylomakkeella varhaiskasvatuksen johtamistehtävissä työskenteleviltä henkilöiltä. Aineisto koostuu 15 henkilön vastauksista, joista kahdeksan toimi varhaiskasvatusyksikön johtajana ja kuusi työskenteli varhaiskasvatusyksiköiden ulkopuolella johtotehtävissä, esimerkiksi varhaiskasvatuksen aluejohtajana tai varhaiskasvatuksen johtajana. Tutkimusaineiston analyysi on toteutettu teoriasidonnaisella otteella, joka pohjaa ilmiöstä aiemmin tutkittuun tietoon. Maisterikoulutuksen osalta tulokset jakautuvat kolmeen ulottuvuuteen. Ensiksi vastaajat näkivät, että maisterikoulutus antaa yksilölle osaamista, valmiuksia johtajuuteen sekä laajempia uramahdollisuuksia tämän lisäksi se lisää alan yleistä arvostusta. Toisaalta vastaajat näkivät, että maisterikoulutus ei anna yksilölle työkokemusta eikä oikeanlaista kuvaa varhaiskasvatuksen arjesta. Osittain ristiriitaisia tuloksia olivat, että maisterikoulutus ei tuo lisäarvoa varhaiskasvatuksen opettajuuteen tai valmiuksia johtajuuteen. Johtajuus valmiuksiin vaikutti muun muassa opintojen aikana tehdyt sivuainevalinnat. Kolmas ulottuvuus maisterikoulutukseen liittyen oli, että varhaiskasvatuksessa vallalla oleva toimintakulttuuri ja -ympäristö vähentävät maisterikoulutuksen merkittävyyttä ja vaikuttavuutta. Edellä mainittujen tekijöiden vuoksi maisterikoulutus nähtiin jopa merkityksettömänä.

Tutkimuksen tulosten mukaan maisterin rooli määrittyy paljolti koulutuksen pohjalta. 4/5 vastaajista oli sitä mieltä, että varhaiskasvatusyksiköiden johtajien tulisi olla koulutukseltaan kasvatustieteiden maistereita. Tässä yhteydessä korostettiin myös työkokemusta varhaiskasvatuksen opettajan työtehtävässä. 1/3 vastaajista oli sitä mieltä, että tulevaisuudessa varhaiskasvatuksen opettajien tulisi olla kasvatustieteiden maistereita. Suurin osa vastaajista oli siis sitä mieltä, että kandidaatin tutkinto on riittävä kelpoisuusvaatimus varhaiskasvatuksen opettajalle. Tätä perusteltiin muun muassa sillä, että toimintaympäristö ei tukisi kelpoisuusvaatimusten nostoa.

Varhaiskasvatuksen kehittämisen ja varhaiskasvatuksen kentällä toimivien maistereiden kannalta on erittäin tärkeää, että maisterikoulutuksen merkitystä ja maisterien roolia pohditaan aiempaa tarkemmin. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että maisterikoulutuksen ja työelämän välillä on jonkin tasoinen kohtaamisen ongelma. Jostain syystä koulutuksen tuottamaa hyötyä ei pystytä täysipainoisesti hyödyntämään varhaiskasvatuksen kentällä, joka vaikuttaa negatiivisesti myös maisterikoulutettuihin yksilöihin. Varhaiskasvatuksen nykysuuntainen kehitys vaatii myös koulutusresurssien parempaa hyödyntämistä.