Koululiikunta muuttuu: Perusopetuksen alakoulun liikunnan oppisisältöjen ja opetuksen muutos vuodesta 1985 vuoteen 2016
Taira-Sippola, Hanna-Lotta (2020)
Taira-Sippola, Hanna-Lotta
2020
Luokanopettaja, kasvatustieteen maisterin tutkinto - Teacher Education, Master of Arts (education)
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-04-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003182740
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003182740
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten luokanopettajat, jotka ovat opettaneet liikuntaa useamman perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteiden aikana, ovat itse kokeneet muutokset opetussuunnitelmissa, millaisena opettajat kokevat liikunnan opetuksen sekä miten luokanopettajat ovat muuttaneet omaa opetustaan opetussuunnitelmien välillä.
Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää eteläpohjalaista, alakouluissa jo useamman vuoden aikana liikuntaa opettanutta luokanopettajaa. Kaikki haastateltavat ovat opettaneet liikuntaa vähintään kolmen eri valtakunnallisen opetussuunnitelman voimassaoloaikana. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina teemahaastattelun keinoin. Haastatteluaineiston lisäksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan valtakunnallisten perusopetussuunnitelmaperusteiden alakoulun liikunnan osuuksia vuosilta 1985, 1994, 2004 ja 2014.
Valtakunnalliset opetussuunnitelmat ovat päivittyneet noin kymmenen vuoden välein. Alakoulun liikunnan opetukseen jokainen opetussuunnitelma on tuonut jotain uutta. Vuoden 1985 opetussuunnitelman mukaan tyttöjen ja poikien liikunta oli erillään ja liikuntatuntien sisällöt ja tavoitteet olivat hyvin tarkkaan määritelty. Vuoden 1994 opetussuunnitelmassa liikuntatunnit yhdistettiin ja yksityiskohtaisista tuntisisällöistä luovuttiin. Vuoden 2004 opetussuunnitelmassa liikunnan osuus on muita tiivistetympi ja se on opetussuunnitelmista ensimmäinen, missä monikulttuurisuus nousee esille myös liikunnan perusteissa. Vuoden 2014 opetussuunnitelmassa on suurimpana erona aiempiin opetuksen siirtyminen lajitaidoista ominaisuuksien harjoittamiseen.
Tutkimuksen tulosten mukaan opettajat kokivat suurimman muutoksen liikunnan opetuksessa opetussuunnitelmanäkökulmasta tulleen vuosien 2004 ja 2014 valtakunnallisten opetussuunnitelmien välillä. Tätä perusteltiin erityisesti lajitaidoista ominaisuuksien opettamiseen siirtymisellä sekä näiden arvioinnilla. Vuosien 1985 ja 1994 opetussuunnitelmien välillä tulleita muutoksia ei koettu suurina, sillä yhteiseen liikuntaan siirtyminen ei välttämättä vielä toteutunut tai liikuntaa oli pidetty jo tätä ennen sekaryhmille. Myöskään opetussuunnitelman painotuksien muutosta ei koettu merkittävänä.
Liikunnan opetus koettiin mielekkääksi ja monipuoliseksi oppiaineeksi. Liikunnan opetuksen haasteina koettiin toisinaan oppilaiden motivointi liikuntaan sekä pitkäjännitteisyys. Oma opetus koettiin muuttuneen työvuosien aikana huomattavasti. Opetus muuttui työkokemuksen karttumisen sekä oppilaiden tarpeiden muuttumisen myötä.
Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää eteläpohjalaista, alakouluissa jo useamman vuoden aikana liikuntaa opettanutta luokanopettajaa. Kaikki haastateltavat ovat opettaneet liikuntaa vähintään kolmen eri valtakunnallisen opetussuunnitelman voimassaoloaikana. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina teemahaastattelun keinoin. Haastatteluaineiston lisäksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan valtakunnallisten perusopetussuunnitelmaperusteiden alakoulun liikunnan osuuksia vuosilta 1985, 1994, 2004 ja 2014.
Valtakunnalliset opetussuunnitelmat ovat päivittyneet noin kymmenen vuoden välein. Alakoulun liikunnan opetukseen jokainen opetussuunnitelma on tuonut jotain uutta. Vuoden 1985 opetussuunnitelman mukaan tyttöjen ja poikien liikunta oli erillään ja liikuntatuntien sisällöt ja tavoitteet olivat hyvin tarkkaan määritelty. Vuoden 1994 opetussuunnitelmassa liikuntatunnit yhdistettiin ja yksityiskohtaisista tuntisisällöistä luovuttiin. Vuoden 2004 opetussuunnitelmassa liikunnan osuus on muita tiivistetympi ja se on opetussuunnitelmista ensimmäinen, missä monikulttuurisuus nousee esille myös liikunnan perusteissa. Vuoden 2014 opetussuunnitelmassa on suurimpana erona aiempiin opetuksen siirtyminen lajitaidoista ominaisuuksien harjoittamiseen.
Tutkimuksen tulosten mukaan opettajat kokivat suurimman muutoksen liikunnan opetuksessa opetussuunnitelmanäkökulmasta tulleen vuosien 2004 ja 2014 valtakunnallisten opetussuunnitelmien välillä. Tätä perusteltiin erityisesti lajitaidoista ominaisuuksien opettamiseen siirtymisellä sekä näiden arvioinnilla. Vuosien 1985 ja 1994 opetussuunnitelmien välillä tulleita muutoksia ei koettu suurina, sillä yhteiseen liikuntaan siirtyminen ei välttämättä vielä toteutunut tai liikuntaa oli pidetty jo tätä ennen sekaryhmille. Myöskään opetussuunnitelman painotuksien muutosta ei koettu merkittävänä.
Liikunnan opetus koettiin mielekkääksi ja monipuoliseksi oppiaineeksi. Liikunnan opetuksen haasteina koettiin toisinaan oppilaiden motivointi liikuntaan sekä pitkäjännitteisyys. Oma opetus koettiin muuttuneen työvuosien aikana huomattavasti. Opetus muuttui työkokemuksen karttumisen sekä oppilaiden tarpeiden muuttumisen myötä.