Kaksi kieltä, monta sanastoa : Tapaustutkimus tietotekniikkayrityksen monikielisyydestä ja kielipolitiikasta

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan erään suomalaisen tietotekniikkayrityksen monikielisyyttä, kielipolitiikkaa ja ammattisanastoa työyhteisön sisällä teetetyn kyselytutkimuksen tuottaman aineiston avulla. Tapaustutkimuksen tutkimuskohteena on monikielinen ja -kulttuurinen, valtio-omisteinen yritys, jossa virallisen kielipolitiikan mukaan viestitään sisäisesti suomeksi ja amerikanenglanniksi. Tutkielmassa selvitetään, millaista työyhteisön monikielisyys on, miten kielipoliittiset linjaukset reaalistuvat työyhteisön arjessa sekä miten työyhteisön jäsenet kokevat monikielisyyteen liittyvät käytänteet ja erityisesti ammattisanastonsa.

Tutkimustavoitteen taustalla ovat vuosituhannen vaihteen tietämillä ja 2010-luvulla voimistuneet muutokset, Suomen kansainvälistyminen sekä työn kielellistyminen. Nämä muutokset ovat vaikuttaneet suomalaiseen työelämään tavoin, joita on tarkasteltu ja esitelty useissa aiemmissa tieteellisissä julkaisuissa ja opinnäytetöissä. Tutkimuksen kannalta merkittävintä tieteellistä taustaa tarjoavat monikielisten ja -kulttuuristen organisaatioiden, kielipolitiikan sekä ammattikielen tutkimus, jota on 2000- ja 2010-luvuilla tehty kieli- ja viestintätieteiden ohella esimerkiksi kauppatieteissä. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että englannin kieli on monilta osin kaventanut suomen käyttöalaa työelämässä, erityisesti teknisillä aloilla, ja että sen rooli on aiempaa tärkeämpi riippumatta siitä, onko toiminta kansainvälistä.

Tutkimusaineisto kerättiin lokakuussa 2019 sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi tapaustutkimuksen kohteena olevan työyhteisön 413 jäsenestä 176. Lomake sisälsi sekä monivalintakysymyksiä, Likert-asteikollisia että avoimia kysymyksiä. Kysely oli saatavilla sekä suomeksi että englanniksi; englanniksi siihen vastasi 14 työyhteisön jäsentä. Lomaketutkimuksen aineistoa on analysoitu aineistolähtöisesti hyödyntäen sopivin osin sekä laadullisen sisällönanalyysin että määrällisen tutkimuksen menetelmiä. Analyysi on jäsennetty strukturoidun kyselyn sekä aineistolähtöisen teemoittelun pohjalta kolmeen osaan: monikielisyyden, kielipolitiikan ja ammattisanaston tarkasteluun.

Vastaajien näkemyksiin perustuvien tutkimustulosten mukaan suomea ja englantia käytetään työyhteisössä jokseenkin yhtä paljon ja muita kieliä, kuten ruotsia, huomattavasti vähemmän huolimatta yrityksen virallisesta kolmikielisyyspolitiikasta. Monikielisyys on työntekijöiden keskuudessa hyvin tiedostettu ja siihen suhtaudutaan pääosin positiivisesti. Suomen ja englannin käytöstä sekä niiden välisestä työnjaosta ei virallisesta kielipolitiikasta huolimatta ole yhteisesti jaettua näkemystä, ja työyhteisön jäsenet kaipaavatkin yhtenäisyyttä, johdonmukaisuutta ja nykyistä selkeämpää ohjeistusta kielten käyttöön. Valintaan suomen ja englannin välillä vaikuttavat yksilön työtehtävät, lähimmät kollegat, viestintätilanne sekä tottumus: englantia suositaan kirjallisessa, suomea puhutussa vuorovaikutuksessa. Ammattisanasto nähdään pääosin käyttökelpoisena ja tuttuna, mutta monikielisyyden koetaan hankaloittavan sen haltuunottoa sekä jaettujen merkitysten muodostumista. Koska termejä käytetään eri tavoin työyhteisön eri yksiköissä, yhden yhteisen ammattisanaston sijaan työyhteisössä voidaan nähdä olevan useita eri alojen asiantuntijoiden ammattisanastoja. Tästä huolimatta yhteiselle sanastolle olisi tarvetta, sillä vain se mahdollistaa eri yksiköiden ja tiimien välisen yhteistyön onnistumisen.

Tutkimus täydentää aiempaa monikielisistä ja -kulttuurisista työyhteisöistä sekä suomen ja englannin suhteesta työelämässä ja erityisesti tietotekniikka-alalla saatua tutkimustietoa. Lisäksi se valottaa, millaista monikielisyys suomalaisissa yrityksissä on, miten se yhteisön sisällä koetaan ja kuinka kielipoliittiset linjaukset tällaisissa työyhteisöissä voivat jäädä piiloisiksi ja elää omaa elämäänsä virallisen kielipolitiikan rinnalla.