Lopulta löysin itseni: mindfulnessin diskurssi
Koivumäki, Helmi (2020)
Koivumäki, Helmi
2020
Suomen kielen tutkinto-ohjelma, humanististen tieteiden kandidaatin tutkinto - Degree Programme in Finnish Language, Bachelor of Arts
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-03-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003142690
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003142690
Tiivistelmä
Mindfulness puhuttaa monia ja tavoittaa monia. Mindfulnessin voi kohdata marketin hyllyllä, yliopiston koulutusohjelmassa ja YouTubessa. Mitä ja miten mindfulnessista puhutaan sen harjoittajien keskuudessa?
Tämän tutkimuksen tavoitteena on kerättyjen kyselyhaastatteluiden perusteella selvittää, millainen on mindfulnessin diskurssi ja miten mindfulness-kokemuksista kerrotaan. Kyselyhaastattelut tehtiin lokakuussa 2019 sähköisesti, ja kukin sisälsi viisi avointa kysymystä. Kyselyihin vastasi seitsemän mindfulnessia harjoittanutta tai harjoittavaa henkilöä. Tutkimuksessa pyritään tekemään aineistoesimerkkien kautta sellaisia kielenpiirteisiin liittyviä huomioita, jotka kuvaavat aineiston luonnetta ylipäätään.
Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan aineistoa kolmesta eri näkökulmasta, jotka kohdentuvat vastausten sanatasoon, rakenteisiin ja kokemuksista kertomiseen. Sanatasolla aineistoa analysoidaan siitä näkökulmasta, kenestä teksteissä puhutaan. Tässä yhteydessä käsittelen sanavalintoja ja taivutusmuotoja perusteluina sille, keneen tai keihin teksteissä viitataan.
Rakenteita tutkiessa etsitään aineistossa toistuvien teemojen ympäriltä kielellisiä keinoja, joilla rakenteita luodaan. Toistuvat teemat, joihin keskityn rakenteiden tutkimisen yhteydessä, ovat teksteissä esiintyvät henkilöt, yhtiöt ja yhteisöt sekä tutkittavien kertomat ongelmat ja niistä selviytyminen. Näissä teemoissa käytetyissä rakenteissa kiinnitän huomiota deiktisiin ilmaisuihin, jotka viittaavat johonkin edellä mainittuun asiaan tai ympäröivään kontekstiin. Lisäksi analysoin selostavaan tekstiin kuuluvien, järjestystä ilmaisevien sanojen käyttöä ja tapoja, joilla ne luovat rakenteita. Kokemuksia koskevia vastauksia tutkitaan siitä näkökulmasta, millaisia ääri-ilmaisuja ne sisältävät. Lisäksi tutkitaan komparatiivien ja superlatiivien käyttöä kokemuksia käsittelevissä vastauksissa.
Teoriat ja metodit tutkimuksen taustalla ovat diskurssianalyysi, enonsiaation tutkiminen ja lähiluku. Diskurssianalyysia toteutetaan tutkimalla aineiston morfologisia piirteitä, syntaksia ja semantiikkaa. Enonsiaatio tuo tutkimiseen konkreettisen kysymyksen, joka koskee sitä, kenestä tekstissä puhutaan. Lähilukua tehdään läpi tutkimuksen, kun etsitään toistuvia kielenpiirteitä ja merkityksiä.
Tutkimuksen tuloksena on, että mindfulnessista kerrottaessa kielenkäyttäjä kertoo henkilökohtaisista näkökulmistaan suoraan. Itseen kohdistuvat adjektiivit muuttuvat sitä positiivisemmiksi, mitä lähempänä nykyhetken tapahtumia ja olotilaa puheessa ollaan – minä itse on siis kokenut mindfulnessin avulla positiivisen muutoksen, jonka eri vaiheista kerrotaan peittelemättä. Mindfulnessin diskurssiin kuuluu läheisesti myös oman kokemuksen liittäminen osaksi suurempaa kokonaisuutta, sillä toistuvana teemana aineistossa on puhe erilaisista yhteisöistä, joihin oma positiivinen kehitys vaikuttaa. Kokemuksista kerrottaessa käytetään aineiston perusteella ääri-ilmaisuja ja adjektiivin vertailumuotoja, jotka molemmat korostavat tässä tapauksessa mindfulnessista saatujen kokemusten positiivisia puolia ja positiivisia muutoksia suhteessa aikaisempaan olotilaan ja elämäntilanteeseen henkilön elämässä.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on kerättyjen kyselyhaastatteluiden perusteella selvittää, millainen on mindfulnessin diskurssi ja miten mindfulness-kokemuksista kerrotaan. Kyselyhaastattelut tehtiin lokakuussa 2019 sähköisesti, ja kukin sisälsi viisi avointa kysymystä. Kyselyihin vastasi seitsemän mindfulnessia harjoittanutta tai harjoittavaa henkilöä. Tutkimuksessa pyritään tekemään aineistoesimerkkien kautta sellaisia kielenpiirteisiin liittyviä huomioita, jotka kuvaavat aineiston luonnetta ylipäätään.
Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan aineistoa kolmesta eri näkökulmasta, jotka kohdentuvat vastausten sanatasoon, rakenteisiin ja kokemuksista kertomiseen. Sanatasolla aineistoa analysoidaan siitä näkökulmasta, kenestä teksteissä puhutaan. Tässä yhteydessä käsittelen sanavalintoja ja taivutusmuotoja perusteluina sille, keneen tai keihin teksteissä viitataan.
Rakenteita tutkiessa etsitään aineistossa toistuvien teemojen ympäriltä kielellisiä keinoja, joilla rakenteita luodaan. Toistuvat teemat, joihin keskityn rakenteiden tutkimisen yhteydessä, ovat teksteissä esiintyvät henkilöt, yhtiöt ja yhteisöt sekä tutkittavien kertomat ongelmat ja niistä selviytyminen. Näissä teemoissa käytetyissä rakenteissa kiinnitän huomiota deiktisiin ilmaisuihin, jotka viittaavat johonkin edellä mainittuun asiaan tai ympäröivään kontekstiin. Lisäksi analysoin selostavaan tekstiin kuuluvien, järjestystä ilmaisevien sanojen käyttöä ja tapoja, joilla ne luovat rakenteita. Kokemuksia koskevia vastauksia tutkitaan siitä näkökulmasta, millaisia ääri-ilmaisuja ne sisältävät. Lisäksi tutkitaan komparatiivien ja superlatiivien käyttöä kokemuksia käsittelevissä vastauksissa.
Teoriat ja metodit tutkimuksen taustalla ovat diskurssianalyysi, enonsiaation tutkiminen ja lähiluku. Diskurssianalyysia toteutetaan tutkimalla aineiston morfologisia piirteitä, syntaksia ja semantiikkaa. Enonsiaatio tuo tutkimiseen konkreettisen kysymyksen, joka koskee sitä, kenestä tekstissä puhutaan. Lähilukua tehdään läpi tutkimuksen, kun etsitään toistuvia kielenpiirteitä ja merkityksiä.
Tutkimuksen tuloksena on, että mindfulnessista kerrottaessa kielenkäyttäjä kertoo henkilökohtaisista näkökulmistaan suoraan. Itseen kohdistuvat adjektiivit muuttuvat sitä positiivisemmiksi, mitä lähempänä nykyhetken tapahtumia ja olotilaa puheessa ollaan – minä itse on siis kokenut mindfulnessin avulla positiivisen muutoksen, jonka eri vaiheista kerrotaan peittelemättä. Mindfulnessin diskurssiin kuuluu läheisesti myös oman kokemuksen liittäminen osaksi suurempaa kokonaisuutta, sillä toistuvana teemana aineistossa on puhe erilaisista yhteisöistä, joihin oma positiivinen kehitys vaikuttaa. Kokemuksista kerrottaessa käytetään aineiston perusteella ääri-ilmaisuja ja adjektiivin vertailumuotoja, jotka molemmat korostavat tässä tapauksessa mindfulnessista saatujen kokemusten positiivisia puolia ja positiivisia muutoksia suhteessa aikaisempaan olotilaan ja elämäntilanteeseen henkilön elämässä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8231]