The Impact of Emergency Medical Service Physicians on Patient Outcomes : with a focus on prehospital traumatic brain injury
Pakkanen, Toni (2020)
Pakkanen, Toni
Tampere University
2020
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-10-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1518-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1518-4
Tiivistelmä
Ensihoidolla tarkoitetaan äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan kiireellistä hoitoa ja kuljettamista jatkohoitoon. Suomen ensimmäinen lääkäriyksikkö perustettiin Helsingissä vuonna 1972. 1980-luvulla lääkäriyksikkötoiminta laajeni ja ensimmäinen lääkärihelikopteri aloitti toimintansa vuonna 1992.
Ensihoitoa sekä ensihoitojärjestelmän että sen osien toimintaa ja toiminnan tehokkuutta on haastavaa tutkia. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli arvioida ensihoitolääkärin vaikutusta potilaan ennusteeseen ja erityisenä tutkimuskohteena olivat aivovammapotilaat.
Väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä, joista ensimmäinen käsitteli äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan hoitoa ja ennustetta viiden vuoden (2007- 2011) ajanjaksolla (I). Tutkimuskohteena oli ensihoitolääkärin hoitamien 483:n äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan pitkäaikaisennuste. Vuoden kestäneen seurantavaiheen aikana potilaiden kuolleisuus oli 35 % ja hyvään neurologiseen lopputulokseen (määriteltynä paluuna itsenäiseen elämään) toipui 55 % potilaista. Eloonjäänneistä 85 % ja valtaosa nuorista ikäryhmistä (määriteltynä alle 60 vuotiaat) toipuivat hyvin.
Kolme muuta osatyötä keskittyvät aivovammapotilaisiin ja ensihoitolääkärin vaikutuksen arvioimiseksi vakavien aivovammapotilaiden hoito ja toipuminen selvitettiin kahdesta tutkimuskohteesta (Helsingin ja Uudenmaan sekä Pirkanmaan alueelta) vuosilta 2005-2010 ja 2012-2015 kolmessa eri asetelmassa: ensihoitojärjestelmä ilman ja ensihoitolääkärin kanssa (II), ennen ja jälkeen-asetelma
(III) sekä kohteessa olleen ensihoitolääkärin vaikutus (IV). Vuoden 2011 tietoja ei sisällytetty mukaan tutkimuksiin johtuen Pirkanmaan lääkärihelikopterin aloituksesta vuonna 2011 ja sen aiheuttamasta vaikutuksesta paikalliseen ensihoitojärjestelmään. Kahden alueen erityyppisesti järjestettyjen ensihoitojärjestelmien vertailussa todettiin ensihoitolääkärin vähentävän vakavien aivovammapotilaiden kuolleisuutta ja monimuuttuja-analyysissä ensihoitojärjestelmä ilman ensihoitolääkäriä todettiin kuolleisuuteen vaikuttavana tekijänä, kun potilaat ikävakioitiin (II).
Tulosten perusteella myös ensihoitolääkärin hoitamien potilaiden neurologinen toipuminen on parempaa ja vakioimattomassa analyysissä ensihoitolääkäri, nuorempi ikä ja turvattu hengitystie ovat yhteydessä hyvään neurologiseen toipumiseen (III).
Edellisiin tuloksiin perustuen koottua tietoa vakavien aivovammapotilaiden hoidosta jatkoanalysoitiin binäärisellä logistisella regressioanalyysillä (IV). Kuolleisuus 651 potilaan osalta ja neurologinen lopputulos 634 potilaan osalta analysoitiin.
Vakioimattomassa analyysissa korkeampi ikä, matalampi GCS kohdattaessa ja ensihoito ilman ensihoitolääkäriä olivat muuttujia, jotka olivat yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen. Monimuuttuja-analyysissa nämä muuttujat sekä matala verenpaine säilyivät kuoleman riskitekijöinä.
Hyvään neurologiseen toipumiseen yhteydessä olevat tekijät olivat nuorempi ikä, korkeampi GCS kohdattaessa ja ensihoitolääkärin antama hoito. Vastaava tulos havaittiin myös monimuuttuja-analyysissa, jossa myös matala verenpaine oli yhteydessä huonoon ennusteeseen.
Väitöskirjan johtopäätöksinä voidaan todeta, että ensihoitolääkärin hoitamien äkillisesti sairastuneiden tai loukkaantuneiden potilaiden pitkäaikaisennuste on hyvä ja ensihoitolääkärin mukanaolo on yhteydessä aivovammapotilaan vähäisempään kuolleisuuteen ja parempaan ennusteeseen.
Ensihoitoa sekä ensihoitojärjestelmän että sen osien toimintaa ja toiminnan tehokkuutta on haastavaa tutkia. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli arvioida ensihoitolääkärin vaikutusta potilaan ennusteeseen ja erityisenä tutkimuskohteena olivat aivovammapotilaat.
Väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä, joista ensimmäinen käsitteli äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan hoitoa ja ennustetta viiden vuoden (2007- 2011) ajanjaksolla (I). Tutkimuskohteena oli ensihoitolääkärin hoitamien 483:n äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan pitkäaikaisennuste. Vuoden kestäneen seurantavaiheen aikana potilaiden kuolleisuus oli 35 % ja hyvään neurologiseen lopputulokseen (määriteltynä paluuna itsenäiseen elämään) toipui 55 % potilaista. Eloonjäänneistä 85 % ja valtaosa nuorista ikäryhmistä (määriteltynä alle 60 vuotiaat) toipuivat hyvin.
Kolme muuta osatyötä keskittyvät aivovammapotilaisiin ja ensihoitolääkärin vaikutuksen arvioimiseksi vakavien aivovammapotilaiden hoito ja toipuminen selvitettiin kahdesta tutkimuskohteesta (Helsingin ja Uudenmaan sekä Pirkanmaan alueelta) vuosilta 2005-2010 ja 2012-2015 kolmessa eri asetelmassa: ensihoitojärjestelmä ilman ja ensihoitolääkärin kanssa (II), ennen ja jälkeen-asetelma
(III) sekä kohteessa olleen ensihoitolääkärin vaikutus (IV). Vuoden 2011 tietoja ei sisällytetty mukaan tutkimuksiin johtuen Pirkanmaan lääkärihelikopterin aloituksesta vuonna 2011 ja sen aiheuttamasta vaikutuksesta paikalliseen ensihoitojärjestelmään. Kahden alueen erityyppisesti järjestettyjen ensihoitojärjestelmien vertailussa todettiin ensihoitolääkärin vähentävän vakavien aivovammapotilaiden kuolleisuutta ja monimuuttuja-analyysissä ensihoitojärjestelmä ilman ensihoitolääkäriä todettiin kuolleisuuteen vaikuttavana tekijänä, kun potilaat ikävakioitiin (II).
Tulosten perusteella myös ensihoitolääkärin hoitamien potilaiden neurologinen toipuminen on parempaa ja vakioimattomassa analyysissä ensihoitolääkäri, nuorempi ikä ja turvattu hengitystie ovat yhteydessä hyvään neurologiseen toipumiseen (III).
Edellisiin tuloksiin perustuen koottua tietoa vakavien aivovammapotilaiden hoidosta jatkoanalysoitiin binäärisellä logistisella regressioanalyysillä (IV). Kuolleisuus 651 potilaan osalta ja neurologinen lopputulos 634 potilaan osalta analysoitiin.
Vakioimattomassa analyysissa korkeampi ikä, matalampi GCS kohdattaessa ja ensihoito ilman ensihoitolääkäriä olivat muuttujia, jotka olivat yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen. Monimuuttuja-analyysissa nämä muuttujat sekä matala verenpaine säilyivät kuoleman riskitekijöinä.
Hyvään neurologiseen toipumiseen yhteydessä olevat tekijät olivat nuorempi ikä, korkeampi GCS kohdattaessa ja ensihoitolääkärin antama hoito. Vastaava tulos havaittiin myös monimuuttuja-analyysissa, jossa myös matala verenpaine oli yhteydessä huonoon ennusteeseen.
Väitöskirjan johtopäätöksinä voidaan todeta, että ensihoitolääkärin hoitamien äkillisesti sairastuneiden tai loukkaantuneiden potilaiden pitkäaikaisennuste on hyvä ja ensihoitolääkärin mukanaolo on yhteydessä aivovammapotilaan vähäisempään kuolleisuuteen ja parempaan ennusteeseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4891]