Vuorovaikutuksen merkitys johtajan työssä: Tarkastelussa johtajan työpaikan vaihtumisen konteksti

Abstract

Tutkielma käsittelee vuorovaikutuksen merkitystä johtajan työssä. Tutkimusasetelmassa merkittävänä osana on muutos, sillä tutkimuksen kohteena olevat julkisen sektorin johtajat ovat vaihtamassa työpaikkaa. He siirtyvät julkisen sektorin organisaation merkittävästä esimiesasemasta toisen julkisen sektorin organisaation johtajaksi. Tutkielman ensimmäinen tutkimuskysymys selvittää vuorovaikutuksen merkitystä johtajan työssä. Alatutkimuskysymykset eli vuorovaikutustaitojen ja -osaamisten sekä muutostilanteen tuomien haasteiden selvittäminen tukevat vuorovaikutuksen merkityksellisyyden rakentumista eli ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastaamista.

Tässä laadullisessa tutkielmassa vuorovaikutuksen tarkasteleminen johtajan työssä perustuu kokemuksiin ja havaintoihin, joten se noudattelee fenomenologis-hermeneuttista metodia. Tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jossa sovellettiin arvostavan haastattelun metodia. Tutkielmassa työpaikkaa vaihtavia johtajia on haastateltu vuorovaikutuksen merkityksestä heidän työssään kaksi kertaa eli taakse jäävän työn aikana ja uuden työn alettua. Haastatteluita oli yhteensä seitsemän, sillä kolmea johtajaa haastateltiin kaksi kertaa ja yhtä johtajaa kerran. Haastatteluissa selvitettiin johtajan vuorovaikutustilanteita ja -suhteita, vuorovaikutuksen merkitystä, vuorovaikutustaitoja sekä ajatuksia muutostilanteesta osana vuorovaikutuksen rakentumista. Aineiston analysointimenetelmänä on ollut aineistolähtöinen sisällönanalyysi.

Tutkielmassa on käytetty kahta empiiristä aineistoa tukevaa teoriaa eli konstruktivistista teoriaa ja sosiaalisen läpäisyn teoriaa. Konstruktivistinen teoria korostaa näkemystä, jonka mukaan jokaisen ihmisen todellisuus rakentuu tämän omista tavoista nähdä asioita ympärillä. Ihmisen mieli luo asioille merkityksiä ja nämä rakentavat ihmisen henkilökohtaisia ajatusrakennelmia. Sosiaalisen läpäisyn teorian perusajatuksen mukaan vuorovaikutustilanteet perustuvat luottamukseen ja avoimuuteen pohjautuviin keskinäisviestintätilanteisiin. Keskinäisviestintätilanteiden perusteella sosiaalisen läpäisyn prosessi kehittyy ja henkilöt lähentyvät tai vastaavasti suhde jää etäiseksi. Tutkielman kirjallisuutta tarkasteleva teoreettinen viitekehys koostuu johtamisen, viestinnän ja johtamisviestinnän, puheen ja vuorovaikutuksen sekä kehityksen ja oppimisen tarkastelusta.

Aineiston ja teorian vuoropuhelusta syntyneiden johtopäätösten perusteella uuden johtajan astuminen organisaation johtajaksi haastaa suuresti sekä johtajaa että organisaatiota. Johtajan johtamistyötä edistää avoin, luottamukseen perustuva, rehti ja suora vuorovaikutus. Johtaja tarvitsee suuren määrän vuorovaikutustaitoja hoitaakseen johtamistehtäväänsä onnistuneesti, mutta myös organisaation henkilöstön alaistaidot ovat tärkeitä. Johtajan tärkeimpänä taitona on tunnistaa omat arvonsa sekä tuntea itsensä omannäköisensä vakaan ja luottamusta herättävän vuorovaikutuksen toteuttamiseksi. Vuorovaikutuksella on johtajan työssä valtavan suuri merkitys, sillä ilman vuorovaikutusta ei ole johtamista. Johtajalta vaaditaan vahvaa tahtoa kehittyä sekä kiinnostusta oppia vuorovaikutuksesta jatkuvasti osana työtä, johtajuutta ja omaa identiteettiään.