Neuvostoavaruuden sankareille: Neuvostosankari propagandan välineenä Viktor Pelevinin romaanissa Omon Ra

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan, kuinka venäläinen kirjailija Viktor Pelevin kuvailee neuvostosankarin käyttöä propagandan välineenä Omon Ra -romaanissaan. Työn tarkoituksena on saada yleinen kuva sekä kyseisen propagandamuodon käytöstä Neuvostoliitossa että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen venäläisen kirjallisuuden näkökulma sankareihin propagandan välineinä. Johdannossa kerrotaan tietoja Viktor Pelevinin ja Omon Ra:n lisäksi sankaruudesta ja propagandasta yleisesti yhteiskunnallisina ilmiöinä. Kappaleissa käsitellään lyhyesti muun muassa sankarin tyypillisiä ominaisuuksia, kuten uhrautuvaisuutta ja valmiutta urotekoihin, ja propagandan toimintatapoja. Teoriaosuudessa avataan analyysiä varten valittuja kirjallisuudentutkimuksen menetelmiä, perustellaan niiden valintaa ja tarkennetaan johdannossa mainittuja ilmiöitä Neuvostoliiton historian näkökulmasta. Tutkimusmenetelmiin lukeutuvat uushistorismi, joka keskittyy erilaisten kirjallisten teosten historiallisiin konteksteihin, kuten aikakauden vaikutukseen teoksen kirjoittamisessa, ja teoksen vaikutukseen siihen, millainen kuva lukijalle syntyy aikakaudesta nykypäivänä. Intertekstuaalisuus tutkii nimensä mukaisesti erilaisten tekstien välisiä suoria ja epäsuoria yhteyksiä, kun taas dekonstruktio keskittyy kirjallisten teosten metatasoon tutkien niihin vaikuttavia erilaisia sosiaalisia konstruktioita. Tällaisia voivat olla muun muassa Raamatun kaltaiset niin sanotut suuret kertomukset, jotka ohjaavat ihmisiä jotakin yhtä tiettyä oikeaa totuutta kohti antamalla esimerkiksi neuvoja hyvään elämään. Dekonstruktio pyrkii asettamaan kaikki tällaiset totuudet kyseenalaisiksi. Teoriaosion lopussa tarkastellaan vielä Neuvostoliiton propagandan ominaisuuksia ja tyypillistä neuvostosankaria. Analyysissa tutkitaan ensin Omon Ra:n historiallisia konteksteja uushistorismin avulla ja pohditaan, miten Pelevinin oma elämä ja teoksen kirjoitusajankohta ovat voineet vaikuttaa sen kertomaan tarinaan. Tämän jälkeen teosta analysoidaan eri aiheiden kautta. Ensimmäisenä tarkastellaan yleisesti neuvostopropagandan teatterimaista ja jopa groteskia kuvausta teoksessa, minkä jälkeen analysoidaan teoksen erilaisia sankareita ja heidän näennäisiä urotekojaan sekä verrataan heitä perinteisiin neuvostokirjallisuuden sankareihin intertekstuaalisuutta hyödyntämällä. Kolmannessa alaluvussa tarkastellaan Omon Ra:n sankarien kärsimyksiä ja uhrauksia, ja viimeisessä alaluvussa tutkitaan dekonstruktiota hyödyntäen, miten Pelevin romuttaa neuvostosankarin myytin antaman kuvan näistä sankareista tarkastelemalla heidän suhtautumistaan uhrauksiin, urotekoihin ja neuvostoyhteiskuntaan. Analyysissä selvitetään, että Pelevin kuvaa kirjassaan neuvostosankareita sekä propagandan uhreina että työkaluina. Heidät on houkuteltu ja peloteltu väkisin tekemään erilaisia uhrauksia, jotta vaikuttaisi siltä, että he ovat tehneet jonkinlaisen oikean uroteon valtion ja yhteiskunnan hyväksi. Täten muut ihmiset on helpompi saada uskomaan valtion kertomia ”totuuksia” ja seuraamaan ”suurten sankarien” esimerkkiä.