Opiskelutuunauksen yhteydet opiskeluhyvinvointiin: Muuttuja- ja henkilösuuntautunut tutkimusote

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella opiskelutuunauksen ja opiskeluhyvinvoinnin välisiä yhteyksiä muuttuja- ja henkilösuuntautuneella tutkimusotteella. Aiemman tuunaus- ja hyvinvointikirjallisuuden perusteella laajentavan eli voimavaroja lisäävän opiskelutuunauksen oletettiin olevan myönteisesti yhteydessä opiskelun imuun, mutta kielteisesti opiskelu-uupumukseen ja opiskeluun tylsistymiseen. Välttelevän eli vaatimuksia vähentävän opiskelutuunauksen oletettiin sen sijaan olevan päinvastaisesti yhteydessä opiskeluhyvinvoinnin kuvaajiin. Tutkimuksen henkilösuuntautuneessa osuudessa aineistosta oletettiin löytyvän ainakin kolme erilaista opiskeluhyvinvoinnin ryhmää, joista hyvinvoivien ryhmässä laajentavien opiskelutuunauskeinojen oletettiin olevan tyypillisesti käytettyjä. Päinvastoin välttelevän opiskelutuunauksen oletettiin olevan tyypillisintä ryhmässä, jossa koetaan runsaasti pahoinvoinnin oireita. Tutkimuksen aineisto perustuu Tampereen yliopistossa kolmen tiedekunnan opiskelijoilla toteutettuun tutkimukseen, jonka tavoitteena oli uuden opiskelutuunauskyselymenetelmän kehittäminen. Kyselykutsu lähetettiin sähköisesti alkuvuodesta 2019 yhteensä 6310 opiskelijalle, joista kyselyyn vastasi 354 opiskelijaa. Vastaajista enemmistö oli naisia (85 %) ja ensimmäisten vuosien opiskelijoita, sillä 48 % opiskeli ensimmäistä tai toista vuotta yliopistossa. Tutkimuksen muuttujakeskeisessä osuudessa tutkimusongelmiin vastattiin hierarkkisella regressioanalyysilla ja henkilösuuntautuneessa osuudessa käytettiin k-keskiarvon klusterianalyysia sekä monimuuttujaista kovarianssianalyysia (MANCOVA). Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kaikki muut laajentavat opiskelutuunauskeinot paitsi relationaalinen tuunaus olivat myönteisesti yhteydessä opiskelun imuun. Sen sijaan opiskelu-uupumukseen oli kielteisesti yhteydessä laajentavista keinoista ainoastaan elämäntilanteen mukainen opiskelu, joka oli kielteisesti yhteydessä myös opiskeluun tylsistymiseen tuen ja palautteen hakemisen ohella. Lisäksi välttelevä opiskelutuunaus oli kielteisesti yhteydessä opiskelun imuun, mutta myönteisesti opiskelu-uupumukseen ja opiskeluun tylsistymiseen. Näin ollen osa laajentavista keinoista selitti parempaa opiskeluhyvinvointia, kun taas pahoinvoinnin taustalla oli opiskeluvaatimusten vähentämistä. Henkilösuuntautuneessa osuudessa aineistosta löydettiin kolme opiskeluhyvinvoinnin ryhmää: Keskinkertaiset (n = 156), Hyvinvoivat (n = 132) ja Pahoinvoivat (n = 53). Hyvinvoivien ja Keskinkertaisten ryhmien välillä ei ilmennyt eroja laajentavien opiskelutuunauskeinojen käytön suhteen. Hyvinvoivien ryhmä kuitenkin poikkesi Pahoinvoivista kaikkien opiskelutuunauskeinojen käytön asteessa. Tämän lisäksi Keskinkertaisten ryhmä poikkesi Pahoinvoivista kaikkien muiden opiskelutuunauskeinojen käytössä paitsi elämäntilanteen mukaisessa opiskelussa. Välttelevä opiskelutuunaus oli tyypillisintä Pahoinvoivien ryhmässä. Tutkimus tuotti uutta tietoa opiskelutuunauksesta, opiskelijoiden hyvinvoinnin tilasta ja niiden välisistä yhteyksistä. Yhteenvetona voidaan todeta, että etenkin opiskelutuunauksen laajentavat keinot ovat yhteydessä opiskeluhyvinvointiin. Opiskeluvaatimusten vähentäminen on puolestaan yhteydessä pahoinvoinnin ilmiöihin: uupumukseen ja tylsistymiseen. Lisäksi erityisesti elämäntilanteen mukainen opiskelu osoittautui tärkeäksi opiskelutuunauskeinoksi sen ollessa myönteisesti yhteydessä opiskelun imuun, mutta kielteisesti opiskelu-uupumukseen ja opiskeluun tylsistymiseen. Jatkossa aihetta olisi hyvä tutkia lisää pitkittäistutkimuksena syy-seuraussuhteiden määrittämiseksi. Jatkotutkimuksista saadun tutkimustiedon perusteella, olisi mahdollista varmistua siitä, onko opiskelutuunaus sellaista, mihin yliopisto-opiskelijoita tulisi kannustaa hyvinvoinnin edistämiseksi ja pahoinvoinnin ehkäisemiseksi.